Nyt tiedän, minne seppä Ilmarisen takoma Sampo on kadonnut. Louhi, Pohjan Akka ryösti ja kätki sen Ruskeakallion louhikkoluoliin.

Väinämöinen yritti saada Sammon takaisin ja pudotti Paanajärven syviin syövereihin.

Parempi niin. Kukaan ihminen ei ole kyllin kypsä omistamaan Sampoa. Sen haltija alistaisi ihmiset ja tuhoaisi luonnon.

Lähdin soutelemaan aamuvarhain katsellen ja kuunnellen mitään itsellesi halajamatta. Satojen metrien syvyydestä Sampo heijasteli silmiini tarumaisia aarteitaan.

Paanajärvi Arolan kohdalta länteen, vajaan kymmenen kilometrin päässä on Ruskeakalliot ja Mäntykoski. Länsipäähän laskee Oulanka-joki.

Paanajärvi itään. Vaaran rinteessä näkyy Suomen ja Neuvostoliiton vanha raja.

Paanajärven itäpää, josta Olanga-joki alkaa ja laskee suureen Pääjärveen.

Torstaina kiipesimme puolen kilometrin korkeuteen Kivakkatunturille.

Rankan noin kuuden kilometrin nousun jälkeen uin tunturilammessa melkein huipulla.

Huipulta avautui näkymä seuraavan päivän kohteeseen, Kivakkakoskelle.

Olangajoki virtaa vielä rauhallisena, taustalla Kivakkatunturi.

Kivakkakosken niska

Seisoin kunnoittaen I.K. Inhan jalanjäljillä. Suurin piirtein samasta kohdasta hän oli ottanut kuvan noin 100 vuotta sitten.

Ehkä on hyvä, että Paanajärven kansallispuistoon on vaikea päästä.

Kiitokset taitaville kuskeille ja valokuvauskurssin vetäjille Paavolle, Karille ja Ristolle.

Erityiskiitokset inspiroivalle opettajalle, valokuvaaja Paavo Hamuselle. Paavo Mäntykoskella.

Viimeinen saunailta Arolan saunassa.