Minulta pyydettiin Maatiainen lehteen kirjoitusta maatiaiskanoista. Haeskelin  kuvia ja  artikkeleita. Samalla pengoin pintaa muistot.

                         

Vierailin Karkun Hornionperällä Veikko Liljan ja Jarmo Vihakkaan kanssa 1998. Anna-Liisa Koivunen eleli viimeisiä kesiään aurinkoisella mäellään kissojen, koirien, hanhien, vuohien ja kanojensa kanssa.

                       

Löysimme  maatiaiskanakannan, jota Anna-Liisa oli pitänyt elossa ennen sotaa naapurilta saamistaan kanoista.

                       

kolme ensimmäistä kuvaa Veikko Lilja

Soittoni perusteella MTT:n tutkija Juha Kantanen ja Tarja Niemelä saivat Anna-Liisalta muutaman kanan ja kukon sekä munia haudottavaksi. Viime hetkellä.

                       

Seuraavan kerran kävin Hornionperällä autiolla pihalla sinivuokkojen aikaan, kun esikoispoikani Johannes pääsi ylioppilaaksi Oriveden kirjoittajalukiosta.

Anna-Liisan elämäntyö jatkuu horniolaisessa maatiaskanakannassa. Se on tällähetkellä neljänneksi suosituin 12 aluellisesta kannasta.

                       

Pitkänäperjantaina ajelimme  ystäväni Pirkon kanssa Vuonislahteen Kettusen kanalaan.Tyynelän tilalla olivat ensimmäiset horniolaiset tiput kuoriuruneet pääsiäsiviikolla hautomakoneesta.

                       

Varasin neljä kanaa ja kukon Kortelahteen. Pirkko halusi yhden oman kanan. Se tulee myös minun hoiviini. Maatiaskanaprojektini jatkuu kanalan suunnittelulla ja ulkoaituksen rakentamisella. Horniolaiset saapuvat kesäkuussa.

                       

Munaista ja tipuista pääsiäistä!