Maanantaiaamuun mennessä oli korpikaipuuni yltynyt ylitsepääsemättömäksi. Kolin kimppakyyti on autottomalle luontoihmiselle kullanarvoinen asia. Soitin aamuvarhain taksipalveluun. Taksi poimi minut kahdeksalta Kontiolahdelta.

 

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Pimeys pakeni Pielisen syvänteisiin. Metsässä viipyili harmaa hämärä.

 

 

Kolin korkeilla paasilla hohti talven valkea valo. Nousin Pahalle ja eksyin Akalle.

 

 

Pakkanen oli alkanut pukea puita valkeaan. Löysin lumen alta tutun kesäpolkuni. Kuljin Mäkränahon kautta Tarhapuron putouksille. Veden solina ja yksinäinen korpin huuto rikkoivat hiljaisuuden.

 

 

 

Taiteilija Jää Talvinen oli muotoillut vedestä krokotiilin ja peikon.

Tarhapurolta palasin Purolanaholle ja nousin Mäkrälle.

 

 

Hikisen urakkani palkitsi Järnefeltin maisema väritettynä vienon vaaleanpunaiseksi.

 

 

Kun kahlasin Mäkrän länsirinteelle, talvipäivän aurinko heitti jo hyvästejä.

 

 

Mäkrältä laskeuduin Ikolanaholle ja sieltä edelleen Jeron rantaan, josta pääsin kolilaisen ystäväni kyydissä kylälle.     

Kuvasin sekä järjestelmäkamerallan­i(Canon EOS 5D, putket EF 36- 70mm ja 70mm -200mm, valovoima molemmissa 2,8 sekä uudella kakkoskamerallani(Canon Power Shot G 10). Kuva-albumissani voit vertailla tulosta http://picasaweb.google.com/kirsti.hassinen/KoliJoulukuu08#