Kuva otettu CanonG10 viivelaukaisimella, joka käynnistyy katsekontaktilla. Fiksu kamera!

Höytiäisen jäät ovat kuntosalini. Menneellä viikolla olen käynyt joka päivä hiihtämässä ja lenkkeilemässä   Koirat saavat juosta vapaina. Toiveikkaina ne käyvät tarkastamassa pilkkiavannot josko löytyisi kaloja.

Muistan lapsuudestani yksinäiset hiihtoretket lähimetsiin. Nyt koen samanlaista riemua suksien suhistessa hangella. Minulla on hyvät kotimaiset eräsukset ja lämpimät talvisaappaat. On komeaa jättää jälkeensä yksinäinen latu, jonka yli risteilevät koirieni sudenaskeleet.

Kevään tavoitteeni on elvyttää hiihtotaitoni niin, että ensi talvena voin lähteä Lappiin hiihtämään.  Ei kuitenkaan laskettelemaan eikä luistelemaan. Enköhän minä sieltäkin löydä omat latuni.

Jäällä saan liikunnan lisäksi myös valo- ja kylmähoitoa. Avannossa olen käynyt tällä viikolla jo kaksi kertaa ja kohta menen taas. Päivällä tein hiihtoretken muutaman kilometrin päähän Höytiäisen saareen. Vietimme jäällä kolmisen tuntia. Kaverin kanssa ihmettelimme, miksei ole muita nauttimassa auringosta ja tuulettomasta pakkassäästä, joka sai poskemme punoittamaan.

Reippaan ulkoilun vastapainoksi olen ollut ahkera koululainen ja istunut tiiviisti tietokoneen ääressä opiskellen photoshopin käyttöä. Alku on tuskaisaa. Minkään ei lataudu, mikään ei aukene. Mutta kun aikani tuumailen, rohkeasti napsauttelen ja kokeilen, alkavat bitit ja pikselit pikkuhiljaa toimia haluamallani tavalla. Tähänkin hommaan pitää vain uskaltaa heittäytyä