Kaksi ihmistä ilmestyi sahoin ja veitsin varustettuna vanhan omenapuun alle. Pihapuun mahlainen itku sekoittui keväträntään. Ryhmyiset, sammaleiset oksat ovat joka kevät kannatelleet tuoksuvia kukkaispilviä. Ne ovat tuoneet kesän ja koristaneet juhliani Kontioniemessä.

1240207508_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nyt vanhat omenapuut kyhjöttävät kevätrännässä rujoina torsoina. Kävin kiireesti keräämässä muutaman hangella retkottavan oksan ja toin ne mukanani Kortelahteen. Yritän hoivailla niitä, jos silmut vielä avautuisivat kevään valoon.

Olen viime aikoina törmännyt ihmisiin, jotka haluavat määräillä toisten elämää. Samalla tavalla kuin he karsivat omenapuita, he haluaisivat karsia pois kaiken omaa silmää ja korvaa ärsyttävän.

 

Postilaatikossa Kortelahdessa odotti kolme viestiä. Ensimmäinen oli kirje ihmisiltä, jotka minua kuulematta halusivat määräillä elämästäni. Ihmettelin ja hieman moitiskelinkin itseäni, miksi niin harmistuin. Kaikkihan on hyvin ja minä vietän kevään ja kesän maaseudun rauhassa ja vapaudessa Kortelahdessa. Kunnes tajusin, että tämähän on kiusaamista. Minusta on levitelty perättömiä juttuja. Osa ihan tuulesta temmattuja väitteitä, joita märehditään talon käytävillä niin, että ne paisuvat melkoisiksi mälleiksi.  Kiusaamisen tunnusmerkkeihin sopii sekin, että ne jotka ovat eri mieltä, eivät halua puuttua. Kiusaajat tulkitsevat vaikenemisen kannatukseksi. Kiusattu saa yleensä lähteä.

 

Minäkin läksin. Lähtiessäni kyllä kuvittelin, että syksyn pimetessä on mukava palata takaisin Kontioniemen kotiin. Nyt en ole enää niin varma. Opettajantyössä kiusaamiseen pitää puuttua heti ja vakavasti. Vain niin autetaan kiusattua ja myös kiusaajaa. Samaa pätee aikuisten välisissä suhteissa. Kirjoitin vastineen, itseni ja muiden takia. 

 

Toinen viesti oli postikortti Pellosta. Siinä kiitettiin lehtijutustani Koiramme-lehdessä ja allekirjoitukset tekivät minut iloiseksi. Laitoin kortin tuvan seinälle antamaan hyvää energiaa.

 

Kolmas oli ystävältä, joka lähetti kortin, koska ajatteli minua ja halusi ilahduttaa. Siinä jolkotteli kettu jänisystävänsä kanssa. Korttiin oli kirjoitettu minulle sopiva rukous:

 

”Kuu jos kuulet

kulje vaeltajain valona

Tuiki tähtenä tuulessa

Loista lyhtynä yhdessä lentäväin olalla.”

 

Ystävä on kuin kuu. Se heijastaa valon silloin, kun muuten olisi pilkkopimeää.

 

P.S. Illalla soitin vielä ystävilleni, jotka antoivat viisaita neuvoja. Nyt voin rauhoittua ja alkaa vaikeaan, mutta mieluisaan puuhaan: valitsemaan kuvia kyyttönäyttelyyni.