Pipari vartio pihan ahomansikoita.

Kävin vaa´assa. Niin kuin muuten käyn joka ikinen aamu siitä lähtien, kun aloitin laihduttamisen. Samoin katson itseäni peilistä. Olen oppinut tunnistamaan käsilläni kehossani  kilon painon muutoksen. Siitä on neljä vuotta, kun aloin laihduttaa. Kertaakaan en ole sortunut mässäilemään, mutta herkuttelua olen sallinut silloin tällöin. Alkoholisti ei saa maistaa viinaa ollenkaan, jos haluaa pysyä raittiina. Tunnesyöppö voi herkutella kontrolli päällä, mutta mässäilyyn sortuminen on samaa kuin viinan juominen. Toinen vaaran paikka on voimakkaat tunteet, joita tunnesyöppö on oppinut tyynnyttämään syömällä. Vieläkin huomaan automaattisesti meneväni jääkaapille, kun vihastun, ihastun tai petyn. Mutta onneksi jääkaapissani ei ole kovin paljon epäterveellistä ruokaa. Enimmäkseen vain vihanneksia ja kevyttuotteita. Porkkanaa pureskelemalla on hyvä rauhoittaa itsensä. En myöskään osta koskaan keksejä enkä chipsejä.

Vaaka näyttää puolitoista kiloa enemmän kuin toukokuussa. Olen laatinut itselleni säännön, että painoni saa vaihdella kaksi kiloa suuntaansa ihannepainostani eli 61 kilosta. Ei auta, kontrolli on oltava koko ajan päällä siitä, mitä syö. Mutta kyllä tämä kannattaa. Jos ruuassani onkin vähemmän sokeria ja rasvaa, elämässäni niitä on enemmän.

Uskallan rakastuakin. Kyllä linjat silti pysyvät kurissa.