Aurinkoinen aamu alkoi souturetkellä Käränkälle. Kiersin noin neliökilometrin lammen ja etsin lumpeenkukkia. Niitä ei lammessa kasva, mutta ulpukoita löysin useammastakin poukamasta.

 

Keitin kahvit termosmukiin. Loikoilin kuuman auringon syleilyssä saunan kuistilla, välillä uin. Silva ja Pipari pitivät seuraa ja vahtivat pannukakkua, josta ne tiesivät saavansa jämät.

 

Lounaaksi tein munakasta. Höysteeksi keräsin salaattia, persiljaa ja sitruunamelissaa pieneltä kasvilavaltani ja makeita tomaatteja kuistilla rehottavasta amppelitomaatista. 

 

Piharinteessä kasvaa ahomansikoita. Keräsin niitä pienen tuohisen verran. Vienonmakea tuoksu loihti mieleen lapsuuden mansikka-ahot Rääkkylässä.

Iltapäivällä tein uimaretken. Kortelahden ruopatun lahdukan pituus on noin 200 metriä. Pujottelin matalassa vedessä ulpukoiden välistä syvemmälle. Minulla on maailman kaunein uimareitti. Yhteen suuntaan kaislikon takana pilkottaa punainen tupani, toiseen suuntaan polveilee kaunis suonreuna keloineen. Kun uin kauemmas lammelle, voin kelluessani ihailla Käränkän kallioisia jyrkänteitä suon takana. Silva vahtii huolekkaana uimaretkiäni rannalta. Pipari odottaa saunatuvassa. Se kun on vähän liian kiinnostunut linnuista.

 

Meikkasin, föönäsin ja laitoin sadevarusteet reppuun. Läksin pyörällä kylälle. Matkaa on 7 kilometriä ja nousua kunnon kannalta sopivasti. Olen saanut Kolilla paljon tuttavia. Nytkin kylän raitille saapuessani tapasin heti juttukavereita. Kävin pullakahvilla Ryynäsellä. Jatkoin ylämäkeen Ollilaan.

Sinne jätin pyörän, rapsuttelin Komeetta-sonnia ja kyyttöhiehoja. Olivat kasvaneet ja komistuneet kesän aikana.

Kävelin mummonmökkimäisen Turulan pihan  kautta Ylä-Kolille. Rinteessä esitettiin pienoisnäytelmä ”Kuollako täälä vai jossaki muuala”. Maisema ja puitteet olivat upeat, näytelmä ei minun makuuni. Siirryin Ukkoon kuuntelemaan Jussi Makkosen sellon soittoa Rait Karmin pianon säestämänä. He soittivat Sibeliusta. Se oli rauhoittavaa. Sata vuotta sitten Sibelius oli löytänyt uuden elämäninnon ja luovuuden Kolin vaaroilla.

Konsertin lopuksi nautin vielä irishcoffeen maisemaravintolassa.

  

Kesäyössä kuljin kotiin Kortelahteen, jossa koirien kanssa vielä kastelimme pihan kukat.

Kaunista kesäpäivääni varjosti pieni haikeuden harsopilvi. Olisi niin ihanaa jakaa tämä kaikki jonkun kanssa. Siksi kerron teille.