Tänään on Hillan nimipäivät ja minullapa on täällä Käränkän Kortelahdessa Hilla Ilona.

Tarina alkaa siitä, kun kohta neljä vuotta sitten jouduin luopumaan perheemme kissoista, koska en voinut ottaa niitä mukaani kerrostaloon, vaan ne jäivät Pyytivaaralle. Johanneksen  kilpikonnanvärinen Viivi-kissa katosi metsiin. Se oli aina ollut kesäisin metsäläinen, mutta kun perheemme hajosi, se ei enää syksyllä palannut tai palasi kylmään taloon. En tiedä. Sen oranssi poika Valle pelastettiin Leilan luo, josta se karkasi. Parin kuukauden kuluttua Valle onneksi hipsi Leilan lampolaan. Sille löytyi hyvä koti hänen siskonsa luota.

Minä yritin oppia elämään ilman kissaa. Kun löysin oman punaisen tupani, täältä tuntui puuttuvan jotain. Yritin olla ovela ja petkuttaa itseäni. Päätin, että otan kissanpennun, jos löydän oranssinvärisen tytön. Kilpikonnanvärinen narttukissa voi saada oranssin uroksen kanssa oransseja pentuja. Oranssit ovat yleensä poikia ja kilpikonnanväriset aina tyttöjä. Oranssi tyttö oli tietojeni mukaan lähes mahdoton. Mutta unohdin, että Käränkässä toiveeni toteutuvat, koska olen Käränkän Ukon suosiossa. Maatiaistuttuni Esa soitti minulle juuri ennen Lapin matkaani, että on löytänyt oranssin tyttöpennun.  

                               

Hain eilen illalla Tuulin kanssa Polvijärveltä noin 11-viikkoisen vaalean oranssivalkean tyttökissan. Pentujen emä on kilpikonnanvärinen vuoden ikäinen Lilla. Isä on naapurin riihen alla asustava oranssi kolli.

Nimen keksin yhdessä pennun kummin Emmin kanssa. Tänään on Hillan päivä. Pentu on hillan värinen ja tuli minulle heti Lapin matkan jälkeen. Koska emä on Lilla, sopii tyttären nimeksi Hilla. Jo tämän yhden vuorokauden aikana olen huomannut, miten paljon lämpöä, hellyyttä ja iloa pieni kissa voi antaa. Siksi pennun nimi ei voi olla mikään muu kuin Hilla Ilona.

Koirat vähän ihmettelevät. Silva käyttäytyy hillityn arvokkaasti. Pipari kihelmöi jännityksestä, mutta ei rähise eikä hauku. Vielä pidän Hillan ja koirat eri huoneissa ja ne tarkkailevat toisiaan verkon takaa. Mutta uskon, että parin päivän kuluttua en tarvitse enää verkkoja.Hilla on reipas, rohkea ja seurallinen. Yön se nukkui rauhallisesti ja heräsi kanssani samaan aikaan kuuden maissa.

                              

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Hilla Ilonasta tulee minun maatiaiskissakasvatukseni kantanarttu. Kissamaailmassahan maatiaissanaa käytetään hieman väärin. Maatiaiskissa tarkoittaa kissaa, joka ei ole jotain ulkolaista rotua. Se voi siis olla myös jonkun rotukissan ja suomalaisen maatiaisen sekoitus.  Minä haluan suomalaiselle alkuperäiselle maatiaiskissalle arvostusta ja oman vankan aseman kissarotujen joukossa. Se on ollut Suomessa tarpeellinen tuholaisten torjuja vuosisatoja. Nykyään se tärkein työ on olla lemmikkinä ja terapiana. Se on luonteeltaan seurallinen, reilu ja sisukas. Turkki on konstailematon, lämmin mutta ei takkuunnu. Kaunis maatiaiskissa liikkuu sulavasti käyttäen koko kroppaansa viiksikarvoista hännänpäähän.  

Ryhdyn keräämään tietoa ja luon oman narttulinjani. Ehkäpä se innostaa muitakin säilyttämään maatiaiskissaamme. Otan mielelläni vastaan hyviä kissalinkkejä ja tarinoita sekä tietoa maatiaiskissoista.

Hilla ei itse osaa vielä kirjoittaa, mutta harjoittelee kovasti. Tämän viestin se sai aikaan käydessäni vessassa: rrrrrrrrrrr    bnnhhhhhhhhhhhhffffffffhn >>>>>AS><<<<<<<<<<<<<<                    §§§§§§§§§§rrrrrrrrrrr    bnnhhhhhhhhhhhhffffffffhn >>>>>AS><<<<<<<<<<<<<<               §§§§§§§§§§§§§§§§§§§      q5FVVVVVVVGQt56      

 

 Lisää kuvia Hillasta ja sen elämästä Kortelahdessa picasaweb.google.fi/kirsti.hassinen/HillaIlona#