Kahvinkeitin on ollut jo viikon rikki. Keväällä ostetusta, äänekkäästä ruplattajasta sammui merkkivalo ja sitten tukkeutui koko keitin. Osia ei saa irti, että voisin putsata.

                              

Käränkän eukon Hilla-kissakin nauttii hellan lämmöstä ja kahvin tuoksusta

Onneksi on hella ja kahvipannu. Aamulla ensimmäiseksi tuikkaan tulen tuohenkäppyrään. Palava puu levittää tupaan kodikasta tuoksuaan.

Radion hiljaa soidessa aloitan aamujumpan. Vesi alkaa poreilla sopivasti ennen loppuvenytyksiä. Kaadan kahvinporoja pieneksi keoksi, kiepsautan lusikalla ja odotan pari kiehumiskuplaa. Siirrän pannun hellan reunalle. Venyttelen nautintoa lupailevassa kahvintuoksussa.

Hellan pesän vieressä olevassa uunissa lämpiävät sämpylät. Pehmeässä lämmössä kuori jää lempeän rapeaksi. Juon aamukahvit tulen äärellä jakkaralla ja annan ajatusteni lepattaa liekin tavoin.

 

Viikonloppuna osallistuin kansalaisjärjestöjen seminaariin Kohtuus Vaarassa http://www.kohtuusvaarassa.com/    Sain sieltä lisäintoa yrittää opetella elämään kohtuudella eli energiaa säästäen. Mietin ongelmaa täältä Käränkän eukon tasolta eli mikä sopii minulle ja minun elämääni.

Ensimmäinen konkreettinen päätös on, että kahvinkeitin on minulle turhake. Aamukahvit keittäessäni lämmitän samalla tuvan ja kammarin. Uunissa samoilla puilla lämpiävät sämpylät. Kahvin juotuani laitan keraamiseen pataani maitoa, luomukaurahiutaleita ja ripauksen suolaan. Tuuppaan padan kannen kanssa uuniin. Lisään muutaman puun hellaan. Parin tunnin kuluttua nautiskelen maukkaasta uunipuurosta.

Ilman kahvinkeitintä säästän sähköä ja suodatinpaperia. Eikä tiskipöytääni valloita ruma kovaääninen häirikkö, joka on kohta ongelmajätettä. Olen huomannut, että pannuun jäänyt kahvi säilyy pitkään hyvänä hellan reunalla. Jos se on kylmennyt, sen voi lämmittää. Seuraavat kahvit keitän iltapäivällä. Joskus minulle tulee vieraita, joilla on kiire. Silloin he saavat tyytyä pikakahviin. Reilunkaupan valikoimista löytyy valinnanvaraa. Pannukarkeudelle jauhettua kahvia en tosin ole löytänyt.

Kahvinkeiton viipyilevä nautinto tuoksuineen on ylellisyyttä, joka ei maksa mitään. Tässäkin pätee se, että kohtuullisuus nostaa laatua.

Yritän siis pärjätä ilman kahvinkeitintä. Kesällä tulella keittäminen ei ole mielekästä. Mutta ensi kesään mennessä keksin kyllä hyvän systeemin. Otan mielelläni vinkkejä vastaan.

Kahvintuoksuisin terveisin antoisaa talviaikaa kaikille!

Mottoni on: Kohtuus kaikessa - paitsi rakkaudessa.