On niin kuuma, että aivotkin pehmenevät. Mutta onhan tämä ainutlaatuista ja mieleenpainuva kokemus. Kun alkaa liikaa hiostaa, pulahdan lampeen. Mökin alakerran lämpötila on siedettävä, joten yölläkin saan nukutuksi.

                                

Täysikuu herätti. Soudin lammelle.

                               

                               

Pilvipoluille syntyi uusia poropaimenenalkuja naistenviikolla. Sijoitusnarttuni Pilvipolun Paras-Kumma eli Aura teki kaksi potraa iloisenkirjavaa hellepoikaa.

                               

Nimet pennut saivat Kirstin päivänä 2 vuorokauden ikäisenä. Enpä arvannut esiintyväni ennustajaeukkona. Nyt Pohjois-Karjalassa on saavutettu Suomen hellehuippu. Liperissä Joensuun lentokentällä mitattiin 29. heinäkuuta 37, 2 astetta. Meillä Kolin Kortelahdessa on Pilviplun Hellehuippu. Vaaleampi veli on Hellehippi.

Ahkun vanhemmat pennut syövät jo lisäruokaa ja ulkoilevat. Tosin vain aamuisin ja iltaisin, koska päivällä ulkona on liian paahtavaa.

                              

Kaira, Kero ja Köngäs taustalla

                             

Kaira ja Köngäs

Vuohet lähtivät keskiviikkona. Ei tarvitse enää iltaisin niittää tylsällä viikatteella nokkosensekaista horsmikkoa hyttysarmeijan keskellä, ei tarvitse selvitellä liekanarujen solmuja, ei tarvitse kiskoa vuohia sormet hellinä oikeaan suuntaan. Mutta olen valmis ottamaan ne taas ensi kesänä, jos vain voin ja saan.  Pipari ja Silvakin varmasti kaipaavat niitä. Ne saivat toteuttaa pientä porokoiraa itsessään ajamalla kutut iltaisin koira-aitaukseen.

Tämän kesän suuri rakkaustarina on päättynyt. Mikin perhe haki kissansa takaisin Juukaan.

                              

                              

Hilla jatkaa villiä sinkkuelämää. Jännityksellä seurailen, onko Hilla raskaana. Se pääsee taas päivittäin pihalle. Enimmäkseen Hilla onneksi saalistaa maasta löytyviä päästäisiä ja muita mönkijöitä ja kahlailee mutaojissa ja lammessa. Kyllä kissakin pitää märästä, kun on tarpeeksi kuuma.

                            

Rakkaat, uskolliset rantavahtini vartioivat laiturilla uintireissujani.

Alivuokralaiseni Kontioniemen asunnostani muuttaa Joensuuhun. Minun pitäisi löytää uusi vuokralainen Impilinnan kaksiooni.  Laskin, että molempien asuntojen pitäminen itselläni tulee liian kalliiksi. En halua enää oravanpyörään, jossa joka hetki pitää miettiä, riittääkö rahat. Sitä paitsi mitä yksi ihminen tekee kahdella asunnolla. Koirani ja kissani äänestävät Kortelahden puolesta. Minäkin haluaisin asua Kolilla. Haen siis luotettavaa vuokralaista kauniiseen saunalliseen kaksiooni vanhassa pienkerrostalossa Höytiäisen rannalla. Elämässäni on viime vuosina moni asia loksahtanut yllättävästi kohdalleen, kun olen uskaltanut tarttua tilaisuuteen. Nytkin luotan siihen, että syksyn mittaan asiat selviävät.

Viikon päästä alkaa suuri seikkailuni: Maisemavalokuvauskurssi I. K. Inhan jalanjäljillä Paanajärven kansallispuistossa Venäjällä. Se on minun pyhiinvaellusmatkani todellisiin erämaihin.