Aurinko on jäänyt häviölle. Se on tainnut myöntää tappionsa ja vetäytynyt piiloon märkien, harmaiden peittojen alle.

Pimeys pakottaa käpertymään itseensä. Huomaan nukkuvani pitempään. Aamulla tekee mieli jäädä sänkyyn, vaikka yleensä olenkin aamunvirkku. Työtahti on verkkaisempaa. Välistä tuntuu, että aika kuluu vain tuumailuissa. Marraskuu on hyvää aikaa opetella hidasta elämää.

Olkoon, vieköön aurinko väritkin mennessään! Käännän kamerani ohjelman mustavalkealle.

                              

Polulla Kolin Pahalta Mäkrälle  

                

                                        

Oivallan, että on tärkeää kokea marraskuu. Kesän lehtevä rehevyys ja syksyn yltäkylläiset värit maatuvat, luonto pelkistyy ja antaa tilaa omille mielikuville ja ajatuksille.

                             

Kun maltan odottaa, kypsyttää ja maaduttaa, niin ehkäpä oivallan  jotain. Syntyy uutta, jota aion panna kohta itämään. Mutta yllättäen vanhatkin asiat kantavat hedelmää. Ne jotka olin melkein unohtanut.

Aurinko, elämän voima välähtää marraskuun harmaudessa.