Kamerani ja minä emme pelkää pakkasta. Olemme saaneet nauttia siitä yli kaksi kuukautta. Välillä on onneksi ollut pilvisiä, pimeämpiä päiviä, että olen saanut lämmitellä luitani uunin kyljessä ja käydä kuviani läpi.
Aurinko heräilee joulukuussa myöhään. Jos on autollisia ystäviä vieraana, kerkiän hyvin Pahalle kuvaamaan. Rintasen vaaralla loistavat Loma-Kolin laskettelurinteen valot. Seuraava vaara on Käränkä.
Sama aamuaurinko värjää Kärängän rinteet. Tämän maiseman näen Kortelahden mökkini ikkunoista. Kiirreellä ulos kameran kanssa.
Aamuauringon maalailuihin en koskaan kyllästy.
Käränkälammen ympäri on aurattu reilun kahden kilometrin pituinen retkiluistelurata. Laskettelen sinne potkukelkalla omasta pihasta Piparin ja Silvan kanssa.
Kun nousemme pihaan, Närhi rääkäisee varoituksen. Se on varovainen ja epäluuloinen ruokavieras.
Urpiaiset ovat tulleet talven mittaan rohkeimmiksi. Ne lehahtavat pihaan parinkymmenen linnun parvena.
Ja syövät auringonkukan siemeniä enimmäkseen maasta.
Kurre keskittyy energiatankkaukseen.
Punkkarihenkinen töyhtötiainen on jo melkein kaveri.
Kuusitiaiset ovat uteliaita.
Hömötiainen työn touhussa. Joulu- tammikuussa lintujen ruokailuaika on lyhyt. Niiden pitää ahkeroida, että saavat kupunsa täyteen ennen pimeän tuloa. Siksi yritän olla häiritsemättä niitä turhaan. Kissat pidän päiväsaikaan sisällä.
Käpytikka vierailee joka päivä.
Tali- ja sinitiaset ovat tuttavallisia.
Linnut ovat olleet yksinäisten pakkaspäivien iloni. Punatilkut piristävät kuin kukkakimppu.
Nopeasti keskipäivä liukuu siniseen hämärään ja talven pimeään kaamokseen.
Kommentit