Uutiset kertovat maanjäristyksistä, ydinsäteilystä Japanissa ja ihmisten alistamisesta, pommittamisesta Libyassa. Minä täällä turvallisessa kotikolossani en asialle paljon voi muuta kuin osoittaa solidaarisuutta kärsiville, vastustaa ydinenergiaa, väkivaltaa ja sotaa. Mutta en halua turtua, en tottua. Siksi on välistä hyvä sammuttaa radio ja televisio, jättää sanomalehdet postilaatikkoon.

                              

Pakenin pahaa maailmaa. Pakkasin rinkkaan valokuvausvälineeni. Lumikengillä tarvoin Ikolanahon varaustuvalle.

                              

Laitoin tulet mökin vuolukiviuuniin.

                              

Kapusin Mäkrälle auringon laskiessa.

                             

                             

Mäkrän Pielisen puolella oli kuu jo valvontavuorossa.

                              

Ikolanaho kuun valossa

                             

                             

Rinteessä risteili ilveksen jälkiä. Yöllä valvoin ja toivoin kuulevani ilveksen kiimahuutoja, mutta ei onnistanut.

                            

Aamulla nukuin sitten ohi auringonnousun. Aurinko valaisi jo Mäkrän rinnemetsiä, kun saavuin ylös.   

                            

                            Aamiainen Mäkrällä

                                         

Välillä on hyvä olla yksin, että ymmärrämme, miten tärkeitä me ihmiset olemme toisillemme.

                         

Minun rukoukseni kärsivien puolesta on nöyrä hiljentyminen ja toive, että äiti Maa siunaa meitä kaikkia sitä rakastavia. Aurinko laskee pahankin päivän jälkeen, kuu lohduttaa. Auringonnousu on toivottavasti lupaus paremmasta.

                          

Huomisesta eteenpäin puolivuotta päivät ovat pitempiä kuin yöt.  Toiveikasta kevättä!