Aamuvarhaisella astelen horsmien kukittamaa rantapolkua lammelle.

                      

Ilma on täynnä maan ja heinien väkevää tuoksua.

                      

Nokkosperhoset ja ketohopeatäplät lehahtavat takiaisesta toiseen humaltuneena kesän kukkaismehuista.

                      

Repaleinen ritariperhonenkin viivähtää ruusuruohossa.

Lammen lämmin vesi tuoksuu miedosti mudalle. Uin kauemmaksi . Kellun selälläni. Pääskyt suhahtavat ylitseni saalistaen hyttysiä.

Mieleni on haikea. Nytkö se on ohi, kesä? Unelma, joka oli kuin uljas ritariperhonen, lentelee nyt viimeisiä matkojaan siivet repaleisena. Mutta lentää kumminkin. Ehkä se jatkaa talven yli kotelossaan, josta taas kuoriutuu jotain. Uusia unelmia, uusia perhosia.

                     

Kiitollisena otan vastaan tämän kesän sadon.

                     

Naapurin Virpin kasvattamista taimista olen saanut jo maukkaita tomaatteja.

                     

Aamupuuroon voin poimia herkut metsänreunasta.

                     

Kananuorikot kasvavat kovaa vauhtia. Ehkäpä syyskuussa saan herkutella omista munista paistetuilla letuilla.

                     

Suosikkikanani Anna-Liisa

                     

Kissanpennut lentävät maailmalle.

                     

Eilen lähti Arhippa. Edessä Aune ja Agata, jotka ovat ilonani vielä pari viikkoa.

                     

Isokoskelo on kasvattanut kunnon pesueen.