Kaiskunniemi ulottuu pitkälle Pieliselle Hattusaaren kainalossa. Sunnuntai-iltana keksin, että se voisi olla kuuhullulle sopiva retkikohde.Pakkasin reppuun kamerat ja iltakahvit. Sähköpyörälläni huristin kepeästi Niinlahteen.

                       

Kapea niemi mutkittelee välillä kivikkoisena

                       

välillä polku mutkittelee jylhien kelojen ja katajien välistä.

                      

Kaverinani olivat vain linnut. Tämä lokki ei tainnut ilahtua häiritsijästä.

                       

Polku kiemurteli kivikäärmeen selässä. Pohdin, ovatko kivivallit ja syvät kuopat luonnon vai ihmisen muovaamia.

                       

Idän puolella Pielinen vaahtosi.

                       

Lännen puolella oli tyyntä.

                        

Saavuin niemen kärkeen.

                        

Join kahvia nautiskellen laskevan auringon maalaamasta alati vaihtuvasta värimaisemasta.

                       

Paluumatkalle piti lähteä ennen kuin kivikkoinen polku vallan pimenisi.

                       

                       

                       

                        

Aurinko hyvästeli

                       .

Kuu tervehti.