Kolme naista Anne, Sirpa ja Kirsti sekä yksi lapinkoira Mökö lähtivät reippaasti Kilpisjärveltä Käsivarren tuntureille kohti Haltia. Päämäärmme oli tunturissa vaeltaminen nauttien maisemasta, hiljaisuudesta ja irtiotosta arjesta. Haltin huipulle pyrimme, jos sää sallii ja kunto kestää.

                        

Jätimme taaksemme Saanan pilatun puolen.

                        

Cahkaljärveen kuvastuva Saanan parempi puoli näkyi takanamme koko ensimmäisen päivän kivikkoista Kalottireittiä kulkiessamme.

                        

Illalla saavuimme Saarijärven kämpälle.

                       

Tässä maiseman valotulituksessa matkan vaivat ja kipeät reisilihakset unohtuivat.

                       

                       

Aamulla varhain ennen auringonnousua läksin ehkä maailman kauneimmalla paikalla sijaitsevaan käymälään. Polulla kohtasin nähtävästi uroskärpän, koska se pyrki miestenvessaan.

                        

                        

                        

                        

Mökön mielipuuhaa oli sopulien säikyttely.

                        

Niitä kohtasimmekin satoja elävinä ja kuolleina. Luontokeskuksen ohjeiden mukaan keitimme varuilta juomaveden.

                        

Myös poroja vaelsi suurina laumoina vastaamme.

                        

Kuvasin niitä niin innokkaasti, että hattuni tipahti polulle. Huvittuneena huomasin kuvia kotona purkaessani, että olin jopa kuvannut tilanteen.

                        

Kuonjarjoen kämpälle saapuessani reisi- ja pakaralihakseni olivat niin kipeät, että ihmettelin, miten seuraavana päivänä kävelen.

                       

Uin kylmässä joessa porojen seuratessa touhujani  sivummalla.

                      

Sirpan kokkaama kanarisotto maistui niinkuin kaikki muutkin ruuat. Ruokaillessamme seurasimme ikkunasta porojen ohimarssia.

                      

                      

                      

Seuraavana aamuna olinkin reippaana jatkamassa matkaa. Rinkan ja kameralaukun painoon alkoi tottua ja lihakset olivat vertyneet.

                      

Kivikkojen välillä oli myös kauniita jokilaaksoja.

                      

                      

Kahvi- ja ruokatauot ovat vaelluksen nautinto. Lämmin kiisseli ja kuivattuja mansikoita, nam!

                      

Tauolla luimme ääneen Kaarina Karin Haltin valloitusta. Mukava oli verrata reissuamme kolmen pioneerinaisen vaellukseen 80 vuotta sitten.

                     

(kuva Sirpa)

                     

                     

 Halti siintää  taivaanrannassa Ridnicohkkan vasemmalla puolen.

                     

Meekon pahta

                    

Saivaara ja huoltoreitillä kiertävä helikopteri.

                     

Nautinnollinen kylpyhetki ilta-auringossa

                     

Sirpa ja minä uinuimme makeasti Meekon kämpässä. Anne ja Mökö nukkuivat teltassa.Minä tapani mukaan heräsin varhain aamulla. ja aina se palkitsee.

                      

Meekon putous sillan yläpuolelta kuvattuna.

                      

                      

                      

                      

Matka jatkui kivistä polkua.

                      

(kuva Sirpa)

Ylitimme Vuomakasjoen matalasta mutta leveästä kohdasta. Sauvani luiskahti kivenkoloon, horjahdin  ja sauva katkesi. Minä istuin vedessä. Kameralaukun nostin heti ylös, mutta kengät hörppäsivät vettä.

                       

Pihtsusköngäs

                      

Illanrauhaa Pihtsusjärven kämpällä

                       

Aamunvalo avaa sumuverhoa

                       

Päätimme, että minä ja Sirpa jäämme lepäilemään kämpälle sillä aikaa, kun Anne pistäytyy Haltilla.

                        

Haltin huipulla ei näkynyt kauas ( kuva Anne).

                         

Anne oli 102 042. huiputtaja ( kuva Anne)

                         

Minä sain Annelta lainaan tukevamman sauvan. Ilman sitä olisi ollut hankalaa. Kiitos Annelle. Naapurin avutuksella minun katkennut sauva hätäkorjattiin Annelle.

                         

Ruokailun jälkeen läksimme Pihtsukselta paluumatkalle.

                          

Tällä kertaa ylitimme Vuomakasjoen ylempää. Virta oli vuolas ja vettä ylettyi hieman yli polvien, mutta ylitys sujui mallikkaasti.

                          

Teltan pystytimme poliisien majan läheisyyteen.

                         

Vaeltajan lämmittävä iltapala.

                         

Aurinko hyvästeli kauniisti. Aamulla satoi.Edessä oli viisitoista kilometriä kivikkoa ja mutaa.

                         

Urttashotelli soittopeleineen virkisti.

                          

Lossun kämpällä aamulla minut herätti poronkellon kilkatus.

                         

Viimeisenä päivänä Norjan puolella saimme nauttia alkavasta ruskasta.

                         

                         

(kuva Pirkko)

Ystävällinen vaeltaja löysi hattuni ja palautti sen Kilpisjärven luontokeskukseen.Kiitokset Sopuli Saarelle!

Tämä on kolmas vaellus Annen ja Sirpan kanssa.  Kotimatkalla aloimme suunnitella jo seuraavaa. 

                         

                         

                         

                         

                       

                       

                        

.