Hyvät ystävät ja blogini lukijat!

Tänä jouluna en lähettänyt ollenkaan joulukortteja. Korvaukseksi siitä jaan kanssanne suurimman jouluiloni eli pojanpoikani Petrus Hilariuksen eli Peetun joulupuuhat.

                      

Petrus-tonttu touhusi luonani kolme päivää. Kohta kaksi vuotiaan Peetun kanssa sain kokea monta hämmästystä ja kummastusta.

                      

Kanala oli mielenkiintoinen paikka. Peetun sanavarasto laajeni kukko sanalla.

                      

Jyvien heittely kanoille oli mukavaa!

                     

                     

Maatiaiskanojen munat ovat vahvakuorisia ja kestivät hyvin pikkutontun käsittelyn.

                      

Kun Taisto kiekaisi eka kerran, Peetu säikähti. Mutta vaikka Peetua vähän pelotti, se oli aina innokas lähtemään kanalaan ja Taisto-kukkoa tervehtimään.

                       

Mitäs näistä munista tehdään?

                       

Lettuja tietysti!

                      

Nam! Huomenna lisää Petrus-tontun touhuista.