Näyttelyä valmistellessani olen selaillut kymmeniä kertoja läpi koko digiaikani, kuuden vuoden kuvatiedostot. Kuvia on kaikkiaan ehkä kolmekymmentätuhatta. Niistä varmaan puolet ovat luontoaiheisia ja toinen puoli maatiaisista. Kuvien valitseminen on ollut rankkaa, koska jokaisella otoksella on minulle henkilökohtainen tarina.  Itse rakastuu joihinkin kuviin, mutta ne eivät välttämättä kosketa katsojaa.
                          
 
Miksi maatiaisia?
Koska ne ovat sopusoinnussa minun elämänarvojeni kanssa.
Maatiaisissa on säilöttynä elinvoimaa, jota pitkälle jalostetut kotieläimet ovat menettäneet. Tulevaissuden kotieläinjalostus tarvitsee maatiaisia.
                           
Maatiaiset ovat luonnollisia. Niissä ei ole mitään ylijalostettua. Ne ovat tarkoituksenmukaisia ja siksi kauniita.
Maatiaiset ovat monikäyttöisiä ja monimuotoisia
                            .

Suomenhevosesta on moneksi. Tukkimetsästä kouluratsastuskentille.
                            
                            
                          
Suomenlampaasta saa lihan lisäksi erinomaista villaa ja vuotia. Ne hoitavat maisemaa niin Pallastunturin juurella kuin Saaistomeren kansallispuistossa.
                            

Maatiaisajatteluun kuuluu myös suvaitsevaisuus. Erityisesti koiranjalostuksessa tiukat rotuopit kukoistavat. Maatiaisihmiselle ei ole kauhistus, jos porokoiran takaa löytyy ripaus vaikka karhukoiraa. Näinhän maatiaiset syntyivät. Käytettiin tarkoitukseen sopivia kantoja ja käytössä valikoituu parhaat. Koirien terveenä säilyttämiseen tarvitaan risteytyksiä muihin rotuihin.
                                         

Maatiaiset tuottavat kohtuullisesti. Suomenkarjan lypsytuotoksella ei saavuteta ennätyksiä. Mutta kun ottaa huomioon rehun käytön, eläimen eliniän ja terveyden, tulokset ovat hyviä.
                       

Lypsyvuohi tuottaa kohtuullisesti perheelle, joka haluaa käsittelemätöntä maitoa.
Maatiaisihmisenä en kannata jatkuvaa kasvua. Ei luonnolle eikä meille ihmisillekään ole hyväksi pyrkiä aina vain parempaan ja suurempaan tuotokseen. Se johtaa ihmisen ja lopulta luonnonkin voimavarojen loppumiseen. Hidastetaan ja nautitaan.
                        

Minä ja maatiaiseni viihdymme hyvin yhdessä. Minusta on tärkeää, että voin tarjota kotieläimilleni mahdollisimman luonnollisen ympäristön. Maatiaiskanojen touhuja on hauska seurata.

                         

Karvaton koira ei Suomen ilmastossa viihdy, mutta minun koirani ja kissani rakastavat lunta.
                            

Maatiaiset tuovat iloa elämääni.
                           


Maatiaisuus on elämää sopusoinnussa luonnon kanssa, suvaitsevaisesti ja kohtuullisesti.

Poimin nämä kuvat blogiini kansiosta "hyllytetyt" eli harkitsin niitä näyttelyyn, mutten kumminkaan ottanut. Tule katsomaan Luontokeskus Ukkoon, mitä lopulta ripustin seinille ja valitsin multimediaesitykseen..
Näyttelyssä lisäksi Arja Leppäsen huovutustöitä ja Tarukin musiikkia http://www.luontoon.fi/Ajankohtaista/uutiset/Sivut/maatiaiskotielaimetukko.aspx

                           
Pääsiäissunnuntaina  klo 14 kerron sanoin ja kuvin Ukon auditoriassa maatiaiskanoista "Kanan vuosi tipusta tipuihin".
Tervetuloa ja iloista pääsiäisaikaa!