Keskiviikkona olin kuvaamassa kaskeanpolttoa Telkkämäessä Kaavilla. Toimittaja Elisabeth Morney ehdotti, että lähtisin hänen mukaansa seuraavaksi yöksi Erä-Eeron petokuvauskojuun. Tarjous oli houkutteleva, mutta miten järjestäisin pentujen hoidon illaksi ja yöksi. Onneksi poikani on tullut äitiinsä. Taneli tuli äkkilähdöllä Jyväskylästä junalla ja kimppataksilla Kolille hoitamaan eläinkatrastani.
                        
Elisabeth ja minä olimme iltaviideltä Erä-Eeron Keljonpuron kämpällä Lieksan Kontiovaarassa. Söimme hyvän aterian ja läksimme eväät mukana kuvauskämpälle.
                         
Ylhäällä rinteeessä oli iso hirsinen kämppä, joka soveltui hyvin petojen katseluun. Me menimme yhteen alhaalla lammen rannassa olevista kuvauskojuista. Eero Kortelainen antoi meille selkeät toimintaohjeet. Hän painotti erityisesti hiljaisuutta. Eero jakoi ahmoille iltaeväät kelojen koloihin ja kivien alle.
                        
Ruuvasimme kamerat jalustaan ja sitten alkoi jännittävä odotus.(kuva Elisabeth Morney)
                         
Tikka pyrähti ensimmäisenä paikalle. Minä nautin  kevätillan kaunniista valosta.
                         
Siinä se oli- ahma!  Vajaan tunnin odottelun jälkeen. Kameran napsahdus kuullosti korvissani tykinlaukaisulta.
                         
Ahma selvästi tiesi, mistä hakea herkkuja.
                          
                          
                          
                          
                          
Lopuksi ahma lohkasi ison palan sian ruhosta ja häipyi rinteeseen.
                          
Supattelimme hiljaa tyytyväisinä. Olipa kokemus seurata ahmaa näin läheltä. Mutta ei ilta siihen päättynyt....
                          
Aurinko maalaili lammen pintaa. Lintujakin oli mukava seurailla. Olisko tämä tavi?
                          
Joku sirri kenties? Ei kun metsäviklo. Harmi, kun ei tullut lintukirjaa mukaan.
                          
Auringon viimesäteet värjäsivät vastarannan rinteen puiden latvat.
                          
Sorsapariskunta iltapesulla
                          
Ahma jolkotteli iltapalalle. Oliko sama vai uusi tuttavuus?
                         
Tämä kaveri harrasti erityisesti kiipeilyä.
                         
                         
                         
                         
Joskus kymmenen jäljeen menin nukkumaan, koska valo ei enää riittänyt kuvaamiseen.
                         
Heräsin kolmen maissa. Hento sumuverho leijui lammen yllä.
                         
Pienikokoinen ahma pistäytyi lammen rannalla.
                         
Aamu alkoi kajastaa.
                         
Korpit kinastelivat.
                         
Lokit metelöivät.
                        
Elisabeth heräsi.
                        
                       
Ahma pyörähti noin 5 metrin päästä kojusta.
                       
Ahmoja on Suomessa noin 200. Olen nähnyt ahman kerran Paraksen tunturin rinteillä Norjan puolella ja nyt 2 tai 3  kojusta. Voin olla aika tyytyväinen. Mutta olisihan se mukava nähdä ahman pennut. Sekin kuulemma on mahdollista kesäkuussa Erä-Eeron petokämpällä http://www.eraeero.com/wb/pages/suomi/erae-eero.php