<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 8.8.08 kotona

Kevät oli minulle lupauksen vihreä. Nyt vihreät sävyt ovat muuttuneet kypsemmiksi. Mukaan on tullut hieman harmaata, violettia ja ruskeaa.

 

 

Suurin lupaus ei toteutunut- ei vielä tänä kesänä. Mutta uskallan ottaa kaikki tunteet vastaan ja elää ne täysillä.

Syksyyni näyttää kuuluvan vanhat tutut, suru ja ikävä.  

On aika soittaa syyslaulu: "On kesä lyhyt niin kuin haave saavuttamaton siitä mikä oisi voinut olla toisin."

 

Aamulla, kun läksin koirien kanssa lenkille, ihmettelin suurta automäärä asuntoni läheisellä parkkipaikalla. Muistin, että tänäänhän on eka koulupäivä. Viereisessä talossa toimii erityiskoulu ja parkkipaikalla opettajien autot. Hetkeksi tuli hätääntynyt olo, että kerkiänkö bussiin. Sitten eka kertaa konkreettisesti tajusin, etten kiirehdi enää kellon kanssa töihin. Kuljeskelin koirineni pitkin Höytiäisen rantoja. Harjoittelimme vähän tottelevaisuutta. Ei kiirettä minnekään.

Illalla on työkaverini läksiäiset. Tunteet voivat olla pinnassa.

 

7.8.08

Sininen tupa on siivottu. Ystäväni Satu ja Onnin kuljetuspalvelu tulevat aamupäivällä. Tavarat pitää vielä pakata koreihin.

Eilen illalla kävin jättämässä hyvästi puistometsälle. Pienviljelijä Reittu Nevalaisen ympäri maailmaa hankkimat siemenet ovat juurtuneet korpivaaran rinteeseen. Minun tulee ikävä aitoa, havunraikasta tuoksua, jyhkeitä, naavaisia kuusia ja mäntyjä, rauhaa ja hiljaisuutta.

En tiedä, palaanko ensi kesänä Siniseen Tupaan.  

Tänään alkaa vanhassa koulussani uusi lukuvuosi. Muistelin haikeana aamuista opettajanhuoneen tunnelmaa: kahvihetkeä, huulenheittoa ja rupattelua ennen tunneille kiirehtimistä. Minulla oli ihania työkavereita, joiden joka aamuinen näkeminen antoi energiaa ja hyvää mieltä.