17. 8. 08

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tampereen reissu venyi työviikon mittaiseksi ja vihdoin kotiin palattuani se tuntuikin siltä.

Tämä astutusmatka ei olisi työssä ollessa onnistunut. Nyt pystyin hyödyntämään eläkeläisen mahdollisuutta joustaa aikatauluissa. Tosin täytyy myöntää, että tuli hieman epämukava olo, kun hyysäilin koirineni ystävien nurkissa. Heillä kun oli omat lomanjälkeiset työ- ja perhekiireensä. Siksipä asuinkin kolmessa eri paikassa, etten häiritsisi liikaa yhden perheen arkielämää. Kaikkiin paikkoihin olin kyllä kovasti tervetullut.

 

Kerkisin kierrellä kaupungillakin ja käydä Lauran mielenkiintoisessa näyttelyssä Mältinrannassa, kuva Terttu Ranta.

 

Eräs viisas ystäväni on samanlainen yksineläjä kuin mitä minäkin nyt opettelen. Hänen kanssaan oli lohdullista keskustella. Hänellä erosta ja lasten lähtemisestä on kulunut jo pitempi aika. Viisi vuotta kuulemma menee, että oppii nauttimaan yksinolosta. Siihen asti on koko ajan jollain tasolla "haku päällä". Itse olen huomannut, että miehet jättävät usein eronsa käsittelemättä ja hakeutuvat heti uuteen suhteeseen. Minulle on ollut tärkeää surra suru loppuun. Nyt maistelen itsenäisyyttä, jonka hintana on ehkä yksinäisyys. Mutta kun on terve ja pärjää omillaan, se ei tunnu enää pelottavalta. Välillä tulee kipeän viiltävä hetki, koska jaettu elämys on enemmän kuin kaksikertainen silloin, kun rinnalla on sielunkumppani. Jos en olisi aiemmassa elämässäni tätä kokenut, en osaisi sitä ehkä kaivatakaan.

 

Koska näytti siltä, etteivät sijoitusnarttuni Virkun tärppipäivät vielä olleet kohdallaan, päätin tehdä vähän töitä. Kävin valokuvaamassa Sukevalta Ahlmannin maatalousoppilaitokseen siirrettyjä kyyttöjä. Vietin mielenkiintoisen ja antoisan päivän maalla Tampereella karjamestarin opastuksella.

Ahlmannissa on myös vuohia. Kutuilla oli tärppipäivät ja ne olivat saaneet aitaukseen komeasarvisen vuohipukin. Pukin myskinen haju levisi pihalle. Minulle se on kiihkeä, hedelmällisyyden tuoksu ja toi vahvasti mieleen ajat Rämsöön Vuorelan mökissä 1980-luvun alussa.  Hajut ovat hyviä muistiportteja.

 

Virkun ja Ruun astuminen onnistui lopulta torstaina. Oli opettavaista seurata eläinten käytöstä. Koirilla otollisia tärppipäiviä on yleensä pari, kolme. Vaikuttaa siltä, että uros Ruu osasi asiansa eikä hötkyillyt. Meillä ihmisillä on halu säädellä kaikkea pillerein, testein, keinosiemennyksin ja leikkauksin. Mieluummin kasvatan koiria, jotka ovat luonnollisen elinvoimaisia. Voin nöyrästi oppia, kun maltan seurata ja antaa koirilleni mahdollisuuden. Samana päivänä syntyi toiselle sijoitusnartulleni Ropille ystäväni Tarun hoivissa kahdeksan tervettä pentua. Pilvipolun kennelissä oli oikea hedelmällisyyspäivä ja tietää minulle työntäyteistä syksyä. Onneksi me koiraihmiset olemme osanneet verkostoitumisen, osasimme sen jo ennen kuin se keksittiin yritysmaailmassa.