Eilen oli itkupäivä. Kääriydyin villaponchoon, istuin nakkilalaiseen ja keinuin Erna Tauron surumielisen musiikin rytmissä. En pystynyt pitämään oikeassa kädessä edes lusikkaa. Kykenin kuitenkin sekoittamaan pannukakkutaikinan vasemmalla kädellä. Illalla oli koirakoulu. Otin mukaan vain Silvan, koska sen kanssa ei tarvitse pitää hihnaa kuin muodonvuoksi. Koirakoulun jälkeen tuli ystävät kahville ja pannukakulle. Se virkisti.

Yöllä näin unta, jossa olin palannut vanhaan elämääni keskelle kaaosta. Oli helpottavaa herätä tähän päivään. Käsikin toimi kohtuullisesti. Olin parina aamuna aamulenkillä rannassa nähnyt suuren telkkäparven, varmaankin useampi poikue yhdessä. Nyt otin kameran mukaan yhdistetylle aamulenkille ja–uinnille. Rannassa kohahti, kun linnut lehahtivat liikkeelle. Päästin hihnat käsistäni ja aloin kuvata. No, niinhän siinä kävi, että Pipari otti varaslähdön sorsastukseen.

1840225.jpg

Ei se tietenkään saanut lintuja kiinni. Tuli pian kutsusta rantaan eikä onneksi edes hihna juuttunut kivikkoon.

Laitoin koirat kiinni ja uin tyynessä viileän rauhoittavassa vedessä usvakiemuroiden seassa telkkien kanssa. Sen jälkeen istuskelin laiturilla ja seurailin telkkäyhteisön touhuja. Monikymmenpäinen parvi lipui piirtäen vanoja veteen. Ne sukelsivat yhtä aikaa ja järvenpinta tyyntyi. Jonkun ajan kuluttua jossain toisessa kohdassa alkoi kuplia ja käydä pieni kohina.