<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Hesan bussissa ei sanota Vuosaareen vaan ykkösvyöhykkeen lippu. Onneksi minulla oli hesalaistunut opiskelutoverini Rentukka oppaana, etten pahemmin töpännyt enkä eksynyt.

 

Laura sytyttää ensimmäisen tuohuksen kunnianosoituksena kaikille ihmisille antimilitarismin historiassa

 

Lapseni eivät ole käyneet rippikoulua. Lauran näyttely Vakaumuksella oli kuin lasteni yhteinen rippijuhla, jossa Laura ja pojat toivat esille heille tärkeitä rauhan ja väkivallattomuuden ajatuksia.  

Kahili Gibranin sanoo runossaan viisaasti:

”Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne. He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia. He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne. Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille. Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.  Sillä heillä on omat ajatuksensa. Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan. Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa. Minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne. Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisekseen. Mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi. Te olette jousia, josta lapsenne singotaan elävinä nuolina. Jousimies näkee matkan pään loppumattomalla polulla ja Hän taivuttaa teidät voimallaan, jotta hänen nuolensa sinkoaisivat kauas ja nopeasti. Taivu Jousimiehen käsissä ilomielin. Sillä samoin kun Hän rakastaa nuolia, jotka lentävät, Hän rakastaa myös jousta, joka on järkkymätön.”

Suurinta äidinrakkautta on taipua ja päästää sitten nuolet sinkoamaan kohti huomenkoittoa

Kuvia Lauran näyttelystä http://picasaweb.google.com/kirsti.hassinen/LauraLiljanNYttelyVakaumuksella#

 

Helsingin matkaani mahtui shoppailua Kampissa, hyvää, eksoottista ruokaa, viiniä ja kulttuurimuseon näyttely rajan takaisesta Karjalasta. Eikä matkaa ilman kyyttöjä. Kävin Uutelassa, jossa Miina Äkkijyrkän lehmät laidunsivat kauniissa ruskamaisemassa. Miinan lehmät ja hevoset ovat pitäneet näkymät kauniin avoimena. Tiedän, mikä valtava työ ja intohimo tarvitaan, kun joutuu yksin vastaamaan suuresta eläinlaumasta.  Jos minä olisin helsinkiläinen päättäjä, pyrkisin kunnostamaan kauniin Uutelan ulkoilualueen perinteitä kunnioittaen. Mikä paratiisi vanha maalaiskartano onkaan uuden tiiviisti rakennetun asuntoalueen kupeessa! Kyytöt pitäisi palkata Helsingin kaupungin viheralueiden huoltojoukkoihin.

 

Uutelan kartano

Paluumatkalla kävin opiskelukaverin Railan 60-vuotispäivillä Lahdessa. Aikanaan me olimme sitä porukkaa, jotka saivat ensimmäisenä nauttia valtion lainatakuista, muutimme ensimmäiseen Kortepohjan opiskelijatorniin ja heittäydyimme opiskelijaelämään ja politiikkaan. Toivoisin, että nykynuoretkin voisivat kokea sen tunteen, että he voivat muuttaa maailmaa paremmaksi.