<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Pienen pennun elämästä päättäminen otti koville. Vaikka ulkona paistoi aurinko, sydämessä on harmaa kaamos. Pennun perustoiminto eli syöminen ei sujunut kuin erityisjärjestelyin enkä nähnyt muuta mahdollisuutta kuin pois päästäminen. Pieni Keke pärjäsi hyvin emon maidolla. Sitä se sai seitsenviikkoiseksi asti. Enää ei imetys voi jatkua. Kolme viikkoa se harjoitteli sinnikkäästi erilaisten vellien syömistä, mutta aina suuremman annoksen jälkeen alkoi kouristuksenomaiset oksennukset. Kekellä oli ruokatorven laajentuma. Kirjoitin juuri ilmestyneessä Pellervon Vuosikalenterissa olevassa kotieläinten ikää käsittelevässä jutussani Onnellinen vanhuus: Koska me ihmiset päätämme kotieläinten syntymästä, meidän tehtävä ja velvollisuus on päättää ja huolehtia myös niiden kuolemasta. Enpä arvannut, että joudun itse näin kipeästi sen eteen. Kekellä oli onnellinen pikkupentuaika siskojensa kanssa. Keke lähti lumisten pilvikoirien kaveriksi.

Pilvipolun Paras-Peera ja Paras-Kumma syöksyvät terveinä ja reippaina elämän lumikentille.

Luonto lohduttaa. Suru asettuu tyynesti omaan lokeroonsa, kun vaellan muistoissani kuvien myötä Kolin polkuja keväästä syksyyn. Tule kulkemaan kanssani   http://www.suakkuna.net/suakkunoita/villivaeltaja.html