ti 3. 11.08

Pimeä ja masennus kurkkivat kulman takana. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tänä aamuna iski uupumus ja vilu. Muutama päivä on mennyt, etten ole kerinnyt huokaista. Virkku ja pennut voivat hyvin. Työhuoneeni äänieristys ei ole paras mahdollinen ja minulla on stressi siitä, että aiheutan liikaa häiriötä muille asukkaille. Nukun Virkun ja pentujen kanssa kellarikerroksen työhuoneessa. En kuitenkaan saa siellä kovin hyvin unta.

Mekö häiriöksi?

Miten rankkaa aika tämä valoton syksy onkaan, jos on taipumusta kaamosmasennukseen. Itse en varmasti ole herkästi masentuvaa tyyppiä, mutta silti minun on tapeltava synkkiä ajatuksia vastaan. Hemmottelu on hyvä lääke, jos siihen on mahdollisuus. Aamulla siivosin kaikessa rauhassa, kävin saunassa. Hellalla hautui sillä välin herkkuruoka. Kokeilin ensimmäistä kertaa spelttihelmiä eli ryynejä. Kuullotin ryynejä, luomuporkkanoita, lanttua ja sipulia pannulla öljyssä, lisäsin paprikalla maustettua kasvislientä sekä yrttisulatejuustoa. Haudutin ruokaa reilun puoli tuntia miedolla lämmöllä kannen alla.

Hemmottelin koiriakin. Ne saivat kukin oman hirvenluun.

Tänään en kiirehdi minnekään vaan aion viettää rauhallisen koti-illan kuunnellen Tapio Rautavaaran toivekonserttia ja selaillen kesän kuvia Kolilta.

Kesän valokuvat kuljettavat minut aurinkoisille Kolin poluille. Suunnittelen kuvakertomusta Katri Valan runoon Villihanhen laulu. Rajaton laulaa sen vaikuttavasti. Ehkäpä saan aikaan muitakin piristävän suakkunan.

Aamuaurinko klo kolme Mäkrällä heinäkuussa 08

su 9.11.08

Va

lohoito on todettu tehokkaaksi masennuksen ennaltaehkäisijäksi. Viime kesänä valonmäärä jäi vajaaksi. Tarvitsen siis aurinkoa. En ole koskaan ollut etelänmatkoilla. Suurin syy on aiemmin ollut rahanpuute. Nykyään estona on periaate, että omatuntoni ei salli maapallon kuormittamista lomalennoilla.

Kävin netissä laskemassa hiilijalanjälkeni (hs.fi/jalanjalki). Se on tällä hetkellä <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />7249 kg. Se on selvästi alle suomalaisten keskiarvon, joka on noin 10 000kg. Minulla ei ole autoa, syön enimmäkseen kasviksia ja kalaa. Voin parantaa jalanjälkeäni vaihtamalla vihreään sähköön ja vähentämällä shoppailua.

Nyt olen varannut viikon uudenvuoden matkan Egyptiin. Vastapainoksi lupaan vaihtaa vihreään sähköön ja yritän hillitä myös ostohalujani. Aurinkolasit minun ehkä pitäisi kuminkin ostaa?