Naukkailen asidofiluspiimää. Reilu puolikuu on taas tavaalla oikein päin. Höytiäinen on jäätynyt. Tuliaisiksi toin halvaa, taateleita, puuvillaa ja arabihuiveja lapsilleni. Vietin viikon muutaman sadan kilometrin päässä Gazan pommituksista. Siinain niemimaan kärkeen on rakennettu ja rakennetaan lomaparatiisia. Lähellä ihmisiä tapetaan pommein kodeissa ja kouluissa. Taidan potea lomakrapulaa.
Nyt tiedän, että aurinkolomat eivät ole minua varten. Seuraavalle matkalleni pakkaan mieluummin rinkan ja vaelluskengät. 
En suinkaan ole pettynyt lomaani. Matkailu todella avartaa ja antaa uusia näkökulmia. Vierailu Kairossa museossa ja pyramideilla oli mielenkiintoinen.
Helena ja minä hymyilemme kilpaa kameleiden kanssa. Gizan pyramidit taustalla.

Ensimmäinen päivä oli hieman pilvinen. Muina päivinä aurinko nousi kiirehtien seitsemän maissa, alkoi lämmittää yhdeksän jälkeen, paahtoi keskipäivän ja laski nopeasti viiden tienoilla. Illat olivat pimeitä ja kylmiä. Tarvitsin sekä helle- että talviaatteita.
Dokumentoin rusketuksen edistymistä. Jalkani ensimmäisen päivän aamuna eli uudenvuoden aattona:

Jalkani loppiaisena:


Tein retken Ras Mohamedin kansallispuistoon, jossa Punaisen Meren vedet ovat säilyneet kirkkaina. Snorklasin koralliriutoilla, uin turkoosissa kalaparvessa ja hurmaannuin korallien ja kalojen väriloistosta.  Sharm El Sheikhissäkin löysimme rannan ( El Fanar), jossa oli koralleja.

Kuva on otettu El Fanarin rannasta laiturilta.

Tänään katselin junan ikkunasta ohi liukuvaa pakkaskimalteista maisemaa ja totesin, että neljä vuodenaikaamme  on aarre.

Olen päivittänyt verkkoalbumiini kuvakertomuksen matkastani http://picasaweb.google.fi/kirsti.hassinen/Egypti#