<!-- /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman";} @page Section1 {size:612.0pt 792.0pt; margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;} -->

Nyt pitää vähän selitellä itselleenkin, että ei, ei ole kiirettä. On vain vähän enemmän hommia.

Maaliskuun eka viikko hurahti Lapissa Länsikairassa porotiloilla, hirvikämpällä ja poropaimennuskisoissa, toinen viikko reissusta lehtijuttuja kirjoittaen. Perjantaina ja lauantaina olin Kuopiossa opiskelemassa digikuvausta. Kaksi seuraavaa viikkoa olen koulussa sijaisena. Koko ajan mielessä pyörii lähestyvä muutto Kolille.

Viime viikon torstaina pää alkoi höyrytä kirjoittamisesta ja kuvien valkkaamisesta lehtijuttuihin. Niinpä pakkasin eväät reppuun ja hiihdin koirien kanssa keskelle Höytiäistä Kaiskun saareen. Hyvä oli istua auringon lämmittämillä rantakivillä ja siemailla kaakaota.

Kevätauringon energia on niin suuri, että se haihduttaa osan lumesta suoraan vesihöyryksi. Eipä siis ihme, jos pieni ihminenkin vähän höyryää.