Välistä minulla on univaikeuksia. Jos menen illalla ennen kymmentä nukkumaan, herään aamuyöstä. Ei se minua kovin paljon haittaa. Lekottelen sängyssä ja annan ajatuksen soljua. Jatkuva univajaus ei ole kuitenkaan elimistölle hyväksi.

Aamuisin tarkastan ensin pihapiirin näkymät mökin ikkunoista. Tiistaiaamuna bongasin närhen, joka tepasteli portin luona. Yritän tunnistaa kaikki Kortelahden linnut lintukirjan avulla. Saldo on tällä hetkellä närhi, talitiaiset, varis ja lehtokurppa.

 

Eilen illalla läksin pienelle sauvakävelypyrähdykselle. Sidoin koirat pitkillä joustohihnoilla vyöhön. Silva ja Pipari osaavat kulkea erinomaisesti sauvojen kanssa. Ne ymmärtävät käskyt eteen ja hop-hop, jolloin ne parantavat tahtia. Molemmat pitävät itse huolen, etteivät sotkeennu hihnoihin.

Kuva on otettu viime viikolla, jolloin paistoi aurinko. Nyt on ollut lauhaa mutta pilvistä.

 

Kolin hiihtolatujen kunnostus on lopetettu tältä keväältä. Oletin, että myös hiihtäjät ovat kaikonneet pääsiäisen jälkeen. Niinpä uskaltauduin ylemmälle hiihtoladulle, joka ei ole muutenkaan kovin suosittu. Eipä voisi parempaa sauvakävelyreittiä toivoa. Leveä kantava latu polveili metsässä vaaralta toiselle.  Huomasin yhtäkkiä kiertäneeni Käränkävaaran eteläpuolelle. Ilta alkoi hämärtyä. Ihan tarkkaan en tiennyt, missä olin. Vaarojen välissä oli vanhaa asutusta. Päättelin, että kunhan jatkan eteenpäin, minun on pakko risteytyä alemmalle ladulle, joka sivuaa Kortelahden mökkiäni.

Pääsin kotiin kahden tunnin sauvakävelylenkin jälkeen. Yön nukuin kuin tukki ja aamulla heräsin virkeänä. Muuton kantamisten ja  oudon patjan aiheuttama niskajomotus oli tiessään.

 

Sain ystävältä tuliaisiksi ruisleivän juuren. Hoitelin sitä pari päivää säilyttäen jääkaapissa ja välillä avasin paketin ja annoin juurelle ilmaa. Sehän on elävä eikä pysy hengissä muovipussissa. Eilen iltapäivällä päästin sen uiskentelemaan 3 litraan haaleaa vettä. Illalla ravitsin juurta litralla ruisjauholla. Yön se on kuplinut toivottavasti tyytyväisenä.Aamiaiseksi juuri sai taas litran ruisjauhoa. Mieto, happamanimelä tuoksu loihti muistikuvan lapsuuteni maalaisparatiisista Tervakankaan suuresta tuvasta, jossa Alma-täti oli leipomispuuhissa.

Pari tuntia juuri saa vielä lillua haaleassa vedessä. Sitten on edessä varsinaisen ruisleipätaikinan alustaminen. Lisään puoli palaa hiivaa liotettuna haaleaan veteen, pari teelusikallista kristallisuolaa, litran täysjyvävehnäjauhoja ja ruisjauhoja tarpeen mukaan noin 2 kg.

Lämmitän leivinuunin. Käsittääkseni ei ihan niin kuumaksi kuin piirakoiille eli poltan puolitoista pesällistä.  Leivon taikinasta kuusi limppua, kohotan ja laitan ne hyvin toivotuksin uuniin.

Tunnin kuluttua tupaani pitäisi levitä autuas tuoreen leivän tuoksu.

Lupaan kertoa kiinnostuneille rehellisesti, miten tässä projektissa lopulta käy..

 

Ruisleivän paistossa vierähtikin koko päivä. Tein taikinasta liian löysää ja leipien paistaminen arinalla oli hankalaa. Kaksi ensimmäistä leipää  paloi. kaksi limppua paistoin pellillä. Ne pysyi kasassa ja ovat syötäviä. Loput limput leivoin uudelleen pikkukakkaroiksi ja paistoin pellillä. Uuni oli sopivasti jäähtynyt. Lämpiminä kasvisrasvan ja maidon kanssa ne maistuivat herkullisislta. Seuraavalla kerralla teen tiukemman taikinan. Uunia kannattaa ehkä lämmittää vähän jo edellisenä iltana, että lämpö on tasaisempaa ja kestävämpää.

Tuoksu onnistui täydellisesti ja se täyttää talon joka sopen.