Keskiviikkona varhain aamulla Pipari synnytti kuusi pientä mustaa lapinporokoirapentua. Synnytys sujui hyvin ja kaikki oli ohi kahdessa tunnissa. Pennut vikisivät pontevasti emon kyljessä.

                               

Synnytysaamuna aurinko värjäsi maiseman makuuhuoneen ikkunasta keväänhelein  sävyin.

Talven selkä taittui raskaan lumitaakan alla. Eilen oli kevätpäiväntasaus. Yö väistyy ja aurinko pääsee voitolle.

Pennut saavat nimensä sen kunniaksi: Pilvipolun Malja Keväälle, Malja Valolle, Malja Auringolle, Malja Ystävyydelle, Malja Kohtuudelle ja Malja Onnelle.

                               

Pennut ovat kasvaneet kovaa vauhtia emon maidosta ja kevään valosta.

Pennut huolettavat ja valvottavat. Luulen, että Pipari pystyy suhtautumaan asioihin luottavaisemmin ja tasapainoisemmin kuin minä. Toisella tyttöpennulla on kampurajalat. En tiedä, onko sillä elämisen mahdollisuutta. Se selviää noin parin viikon päästä, kun pentujen pitäisi alkaa nousta jaloilleen. Jos kampurajalkaisuus on syntynyt virheasennosta kohdussa, se saattaa pikkuhiljaa korjaantua. Hieron ja asettelen jalkoja varovasti oikeaan asentoon. Mutta jos pentu ei pysty normaalisti liikkumaan, vien sen eläinlääkärin nukutettavaksi. Kohtuusperiaatteeni mukaan ei ole oikein pitää hengissä koiranpentua, jolla ei ole edellytyksiä normaaliin elämään. Toivon, että pystyn järjestämään vastuullani oleville eläimille mahdollisimman hyvän, luonnonmukaisen elämän. Luonnonmukaisuuteen kuuluu myös kuoleman hyväksyminen silloin, kun eläin joutuu saaliiksi tai ei ole elämisen edellytyksiä. Minusta on kuitenkin lohdullista, että voin järjestää lemmikeilleni armokuoleman.

                                                      

Tänä aamuna Kortelehden pihalla tuoksui kevät. Oliko se märän lumen vai horroksesta heräävien puiden vieno haju? Kevään ensimmäisiä merkkejä ovat tuulen mukana koivusta karkailevat hentoiset tuohet, jotka kutittavat keväthangen karkeaa hipiää. Märkä lumi painautuu epätoivoisesti maata vasten. Mutta aurinko tietää voittavansa ja säteilee.

                                 

24. 3. 10 Eilen aamulla pennut olivat rivissä emon nisillä niikuin enimmäkseen ovat, jos eivät nuku kasassa. Hain katseellani kampurajalkatyttöä, mutta en löytänyt. Löysin vain oikea-asentoisia pieniä pennuntassuja. Ylemmässä kuvassa näkyy, miten jalka oli vääntynyt 2 vuorokauden ikäisellä pennulla ja tässä alemmassa sama pentu kuuden päivän iässä. Malja elämälle!