Ryläykseltä Herajärven suuntaan

                              

Mäkrältä Herajärvelle syysaamuna

Tämä vuosi on ollut valokuvaajan toiveuni. Jäähileisten pakkasaamujen ja muhkeiden tykkylumien jälkeen kevät tuli viivytellen kuin nautiskellen. Seurasin kamerani kanssa, miten pihakoivujen hiirenkorvat avautuivat ja kevään vihreys väritti maiseman. Heleän, toiveikkaan alkukesän sain kokea sekä saaristossa että Kolilla. Kesällä riitti auringonkiloa yllin kyllin. Nyt ruska on leimahtanut täyteen loimuun.

                              

Kolin Kortelahdessa Käränkän juurella

                              

                               

On aika varustautua kylmään ja kaamokseen. Minä en ole säilönyt marjoja, en sieniä, en porkkanoita. Mutta olen tallettanut kuviini elämyksiä ja muistoja, joihin voin palata silloin, kun vilu, valottomuus ja yksinäisyys ahdistavat.

                               

Matti raivasi Kortelahden rantapusikkoa. Poltimme komean kokon syyspäiväntasauksen aikaan.

Tuli, sen lämpö ja liekki ovat minulle tärkeitä.

                              

Olen varustautunut talveen reilulla kymmenellä kuutiolla koivuhalkoja. ”Renki”-Matti hoiteli ne liiteriin.

Kontioniemen asunnossani on vuokralaiset. Omat tavarani odottavat varastossa. Joitakin huonekaluja toin Kortelahteen. Kotini on  nyt täällä.

                             

                             

                             

Istutan piharinteeseen krookkusen ja narsissin sipuleita.

Tilasin netin kautta Maarit Hurmerinnan levyn: Jos tahdot tietää

                            

Maarit Hurmerinta laulaa:

Jos tahdot tietää mitä on pimeä
Asu luonani lokakuu
Jos tahdot nähdä mitä on valo
Pysy luonani kesään