Täysikuu valaisee Kärnkävaaran launatai-iltana.

Kuutar kurkisti kamariin aamu neljältä ja herätti minut. Illalla lämmitetty leivinuuni hohkasi lempeää lämpöään. Latasin kahviperkolaattorini, asensin kameran manuaalille, suurimalle aukolle, pitkälle valotusajalle, itselaukaisulle ja kiinnitin jalustimen sisällä. Yllätyksekseni kolmenkymmenen asteen pakkanen ei hyytänyt minua eikä kameraani. Lumikengät jalassa kiirehdin pihapellolle. Kuun rata oli kaartumassa Kärängän taakse.

                             

Kuutar kirjoo Pakkasherran helmihanget.

Viiden aikoihin aamulla kuu painui piiloon vaaran taakse. On sudenhetki. Ehkä maltan hetken torkahtaa.

                            

Aurinko nousee aina vain aikaisemmin ja värjää maiseman purppuraan.

                            

Juuri nyt kannattaa lähteä ulos. Iltapäivällä aurinko sinkoaa pikiä nuoliaan  Pakkasherran viitanhelmoihin.

                                         

                            

                           

 

                           

 

                           

Tässä on kaikki: Aurinko, pakkanen ja kuu. Minä ja Pipari ulvomme onnesta.