Seisoin hiljaa pihatiellä ja kuvasin silmuista nautiskelevaa punatulkkua.
Yhtäkkiä kuulin selkäni takaa muutaman metrin päässä askelia. Koska mökkini suunnasta ei voinut tulla ketään ihmistä, koirat ja kissat olivat sisällä, tiesin, että se on jokin metsäneläin. Onnistuin kääntymään hitaasti tekemättä äkkinäisiä liikkeitä.
Metsäjänis ja minä katselimme toisiamme, välimatkaa oli korkeintaan 3 metriä. Kamerassani oli pisin putkeni ja minun oli vaikea mahduttaa pupujussia kuvaan. Nähtävästi jussi olisi tarvinnut silmälasit, koska ainakin minuutin se tarkasteli minua.
Laskeuduin metsälammen rantaan. Rantakaislikossa kuului loiskahduksia. Hauet viettivät kevätkarkeloitaan.
Olen ilokseni huomannut, että vaikka näköni ei varmasti iän myötä parane, huomaan linnut paremmin kuin ennen.
Kuovipariskunta
Leppälintu
Honkavaaran vanha pihapiiri
Hidasta, pysähdy, koet enemmän.
Kommentit