Juhannusaattona kukkopojalle tuli jotenkin levoton, hankala olo.

                              

Kuulepas kananeito, minusta tuntuu, että...

                             

Minun on PAKKO

                             

KIEKAISTA

Kie-ee- kuu purkautui käheänä ja hieman epävarmana kuin murrosikäisen pojan mörinä.

                            

Kaikki neljä kukkoa ovat vielä kanalassani. Ensi viikon tiistaina tullaan hakemaan kolmea Savoon. Minun pitäisi siihen mennessä valita omani , Kolin Kiekauksen ensimmäinen kukko. Pähkäilen näiden kahden etualalla olevan kukon välillä.

                         

Herra Koivunen on sekä väriltään että luonteeltaan erilainen. Se on selvästi varovaisempi. Siinä viehättää väritys, joka on samanlainen kuin yhdellä Anna-Liisan pihalla tepastelevistä kantakukoista. Tuleeko varovaisesta kukosta helpommin vihainen vai onko varovaisuus viisautta?

                        

Herra X:ssä on selvää johtaja-ainesta. Tykkäävätkö kanat enemmän hissukasta vai tyrannista? Minä yritän valita niille oman miesihanteeni mukaisen lämpimän suojelevan,  älykkään, vaatimattoman mutta sisäisesti vahvan kukon.

                        

Valinta on vaikea.

                        

Ratkaistaanko se perinteisellä kukkotappelulla?

                       

Niskahöyhenet pörhistyvät ja tunteet kanalassa kuumenevat niinkuin helteiset kesäpäivät.

                       

Anna-Liisa ja muut kanaset paistattelevat huomion hikisessä  helteessä. Ihanaa olla tavoiteltu!

Minä vietän viikonlopun valtakunnallisislla kanapäivillä Vuonislahdessa.

Lauantaina opettelemme kanojen teurastusta.

Elämä on proosaa ja rakkautta!