Tänä vuonna kevät on tullut hieman viivytellen. Mutta sateisista päivistä huolimatta vihreys koko ajan lisääntyy.
Käki kukkui ensi kerran 10. 5. ja samana päivänä myös jäät lähtivät Käränkästä.

                         
Kirjosiepolla on kova kiire saada koti kuntoon.

                         

                         
Onnenpiparit ovat päässeet pihalle, kun ei sada. Kuvassa ne ovat vähän yli kolme viikkoa. Nyt kehitys on kiivasta. Suloisista kääryleistä alkaa kuoriutua kamalia riiviöitä.
                          

                           
Toinen musta poika onkin kasvattanut karvansa pitemmäksi. Sen naama on myös leveämpi. Enemmän lapinkoira.

                           

                            

                            
Liinu ei oikein tiedä, miten suhtautua pentuihin. Tekisi mieli vähän kiusata...


                            
Mutta heti jos leikki kääntyy rajuksi, tulee Silva paikalle ja ärähtää. Ulkona Pipari luovuttaa vahtimisen Silvalle ja viettää itse vapaata kevätpellolla.
Silva on tiukka mutta oikeamielinen isomummi ja pennut ovat jo oppineet, että kun Silva nukkuu, sen nenälle ei hypitä.
Seuraavien viikkojen aikana pennut saavat laaja-alaisen sosiaalisen kasvatuksen, miten suhtautua ihmisten lisäksi eri ikäisiin koiriin, kissoihin, kanoihin.
Tyttö ja yksi poikapentu etsivät vielä koteja.

                            
Liinu on jo oppinut, että kanojen seurassa ei kannata hötkyillä, muuten...

                            
Taisto puuttuu asiaan.

                            
Paljon Liinulla on ihmettelemistä ensimmäisessä keväässään.

                            
Mikäs täällä kohisee?

                           

                            

                             
Onneksi äidin kanssa voi riehua ja kohta varmaan koiranpentujenkin.

                             
Kevään kukkaset kaikille maailman äideille ja emoille!