Aamut maalaavat Kortelahden tuvan ikkunasta avautuvan maiseman ruusuisin sävyin. Sydämeni sopukoihin kätketty orpous huljahtaa kurkkuun ja silmiin. Tällaiset hetket haluaisin jakaa jonkun kanssa. Kerron kameralleni ja se saa kertoa muille.

Ystävältäni melkein varastettu lehmämobiili on päässyt kunniapaikalle tuvan ikkunaan. Lehmät kirmaavat nyt unissanikin, kun päivät tuijottelen, muokkaan ja sommittelen kyyttökuvia.

Elämä ei ole pelkkää ruusunpunaa. Sain eilen viime vuoden veroarvion. Minulle läsähti melkoiset mätkyt. Kun siirryin eläkkeelle viime elokuussa, kävin laskettamassa uuden veroprosentin. Ihmettelin sen pienuutta, mutta luotin, että verovirkailija on laskenut oikein. Olihan se mukavaa, kun sai koko syksyn melkein koko eläkkeen käteensä. Nyt saan maksella ensi talven ylimääräisiä veroja. Ensin meinasi mennä päivä pilalle. Mutta sitten hoksasin, että olin saanut valtiolta korottoman kulutusluoton.  Huoleton heinäsirkka osti kalliit aurinkolasit ja matkusti Egyptiin. Ei kaduta. En aio pilata kesääni murehtimalla, miten rahat riittävät. Mutta otan haasteen vastaan ja opettelen säästäväisyyttä.

Laman kourissa monella on paljon rankempaa. Minulla on säännöllinen eläkkeeni. Eikä eläkeläisiä ainakaan vielä ole pakkolomautettu. Edellinen lama yhdeksänkymmentäluvun alussa opetti. Olimme juuri ostaneet kehräämön ja velkamme oli mummonmarkoissa noin miljoona. Korot nousivat parhaimmillaan kahdeksaantoista prosenttiin. Selvittiin, kun laitettiin keskeliäisyys ja luovuus liikkeelle. Hyvin paljon on kiinni positiivisesta asenteesta. Silloin lama ei lamauta.