Pilvipolun kennel 20 v

Tasan 20 vuotta syntyi Pilvipolun ensimmäinen pentue paimensukuiselle lapinkoiralleni Irenelle. Irenen kaltaista koiraa ei voi saada kuin kerran elämässään. Irene oli vahva ja oikeamielinen laumanjohtaja, Pilvipolun kukkaiskuningatar.

Pentueesta meille Aatoksen koiraksi jäi Pilvipolun Lilli. Se ja veljensä Aaku ja Junnu olivat kaikki suuria persoonia. Lilli oli lempeä ja luotettava. Pentueen isä oli Peänu Dimma.

Lilli oli erinomainen paimenkoira, joka sai minut innostumaan porokoiran paimennusominaisuuksien karoittamisesta. Lilli toimi apuopettejana monelle aloittelevalle paimenkoiralle.

Irene ja tyttäret, Pilvipolun Taiku ja Lilli. Nämä koirat ovat antaneet vahvan jälkensä paimensukuisiin. Kaikki elivät koko elämänsä terveinä vanhuuteen.

Taiku oli Lauran koira Irenen toisesta pentueesta, jossa isänä oli Risukarhin Sirma.

Nyt Lauralla on Taikun tytär Pilvipolun Syystyyni ja yhteisomistuksessa Raisan kanssa Tyynin poika Pilvipolun Reimari eli Reima.

Seuraavana perheeseemme jäi Lillin poika Pilvipolun Pepe, jonka isä on kuuluisa "Pano-Paavo" eli Huhtun Urtti. Pepe oli lempeä, tassuistaan taitava, kaunisilmeinen uros.

Kello Riina haettiin tanskanmaalta leventämään Pilvipolun ja paimensukuisten kantaa. Se taustalla oli kantakoira Niikku Käsivarresta. Riina oli Veikon koira. Myös Riinan suku on jatkunut vahvana.

Riina tytär Pilvipolun Saaga Beana on Johanneksen perheen koira.

Pilvipolun kennelin ensimmäinen koti Pyytivaaralla vuodet 1992-2005

Kievraduv`va Tsahpi tuli Pilvipolulle yhteistyössä Emmi Mannisen kanssa. Tsahpin avulla heräsi henkiin yksi paimensukuisten kantakoira, Kilpisjärven Tsahpi.

Lilli ja Tsahpi tekivät omin luvin Kuksapennut Lillin ollessa 9 vuotias.

Siitä syntyi Pilvipolun Kuksamuori eli Venla, joka on kilpaillut voitokkaasti poropaimennuskisoissa kuten emänsäkin. Venlan omistaa Kuosmasen Paula.
Monet pilvipolkulaiset on palkittu porokisoissa. Muutamat ovat toimineet myös porokoirina ja antaneet merkittävän panoksen porokoirien kasvatukseen pohjoisessa.

Vuonna 1997 Pilvipolulle tuli ensimmäinen närpiäkarvainen porokoira. Kautokeinolainen Cikki, joka oli aito saamelaiskoira niinkuin sen emän omstaja poromies Nils Peder Siri sanoi. Cikin suku on Kautokeinosta sammunut, mutta onneksi se jatkui Pilvipolun kennelissä. Cikki otettiin lapinporokoirarotuun 1998 Hetassa. Cikki on vahvasti periyttänyt hyviä poropaimenen ominaisuuksia. Se itse on erittäin uskollinen, luotettava ja työintoinen porokoira. Pilvipolun Ahku.

Parhaista koirista jää vahva jälki sydämeen. Irenen ja Cikin tassunpainallus ei sydämestäni häviä, päinvastoin jälki vain syvenee.

Cikin ensimmäiseen lapinporokoirapentueeseen syntyi kolme tyttöä, joista Siri kuoli pentuna kyyn puremaan.Silva jäi minun koirakseni. Suvussa on 75 % rotuunotettuja. Isä on Torsti. Loistelias Silva täyttää kohta 13 vuotta. Sen geenit ovat antaneet lapinporokoiriin reipasta, toimeliasta luonnetta. Silva ja sen jälkeläiset ovat menestyneet poropaimennuskisoissa ja useampi toimii hälytyskoirana pelastustehtävissä. Silvasta ja sen suvusta enemmän omissa synttärijuhlissa toukokuun lopussa.

Nyt Pilvipolut risteilevät Kolin vaaroilla, jonne olen muuttanut Silvan ja Pilvipolun Piparin kanssa. Piparilla on tällä hetkellä toiset pennut rekisteröimättömän porokoirasukuisen Onnin kanssa. Minulle tärkein motiivi kasvatukseen on sekä pitkä- että lyhytkarvaisen porokoiran geeniperimän säilyttäminen.
Näiden kahdenkymmen vuoden aikana Pilvipoluilla on syntynyt kaikkiaan 28 paimensukuista pentuetta, 17 lapinporokoirapentuetta ja 6 porokoirasukuista , rekisteröimätöntä pentuetta. pentuja yhteensä 263.

Onnenpiparit ovat nyt kolmeviikkoisia. Ne ovatkin Pilvipolun juhlapentue, jossa mielenkiintoisesti yhtyy monet koirani. Vahvana taustalla on Cikki molemmilla puolilla isoisoäitinä, mutta linjassa on ripaus paimensukuistakin, koska Pepe on pentueen isän Onnin isoisä ja siis myös Lilliä ja Ireneä. Myös Taikun sukua Taikun isän Risukarhin Sirman kautta, joka on Piparin isänemänisä. Loput suvusta on Aila Korhosen porokoiratutkimuksen koirista polveutuvaa kasvatuslinjaa. Mielenkiintoista, mitä näistä kasvaa!

Pilvipoluilla kanssani ovat kulkeneet unohtumattomat koirat. Polun varrelta olen löytänyt paljon ystäviä ja iloa elämääni. Lopuksi pieni kuvakavalkadi vanhoista arkistoista.