Puoli vuotta eteenpäin yö on pitempi kuin päivä. Se kuulostaa masentavalta.

Mietin, olisiko elämä tasaisempaa, jos eläisi maassa, jossa ei olisi näin rajut vuodenajat.

                      

Yksinäisyys sumentaa päivän kuin syksyinen tihkusade maiseman. Tiedän, että jos jämähdän sisään, masennun. Siksi pakotan itseni ulos. Luonto on yksinäisen paras lohduttaja. Sade laimentaa kyyneleet.

                      

Askelten tahtiin on helppo liukua haaveiden maailmaan. Mistä haaveilen? Mistä me kaikki haaveilemme? Läheisyydestä, hellyydestä ja rakkaudesta. Siitä, että voisin tämänkin hetken jakaa rakastettuni kanssa.

Kevät tulee kuin lumet tuntureilta. Ensin pieninä noroina, puroina ja kohta koskina pauhaten. Kevään kuohut tempaavat mukaansa. Enkä pelkää, vaikka kanoottini karskahtaa kiviin. Joka kevät minä rakastun.

                      

Sateenkaari syntyy sateesta ja auringosta.

Ilman syksyä ei olisi kevättä.