Onnenpipareita on viiime viikon aikaan syynätty monelta kantilta. Eläinlääkäri tarkisti terveyden eikä siinä ollut mitään huomautettavaa. Lunoteita testattiin ja pohdittiin monen koiraihmisen voimalla. Totesimme pentueen tasaiseksi laadultaan. Vaikutrtaisi siltä, että reippautta ja toimintakykyä löytyy kaikista mukavasti. Onnenpipareiden pojat ovat kaikki löytäneet hyvät kodit. Kolme viikkoa vielä on hulinaa Pilvipoluilla ja sitten jokainen matkustaa oman perheensä luo.
                        
Onnekas Haihatus eli Jehki jää Joensuuhun Onni-iskän kaveriksi ja kiusaksi.
                         
                        
Välistä Jehki on vakava ja mietteliäs kuin isänsä.

                        
Onnekkaasta Riemastuksesta eli Raikusta tulee Kotkan poikii

                       
Raiku on meneväinen pentu

                       

                       
Onnekas Aavistus matkustaa Ouluun Lissu-koiran kaveriksi.
 
                       
Aavistus rakastaa ihmistä yli kaiken ja sehän sopii erinomaisesti tulevalle etsintäkoiralle.

                      

                      
Onnekas Oivallus eli Rölli on ainut pitkäkarvainen ja muutenkin enemmän lapinkoiratyyppinen ulkomuodoltaan. Rölli matkaa myös Ouluun.

                      
Tämä porukan erilainen nuori on hyvin itsenäinen koiranalku.

                     

                     
Onnekas Villitys, josta ehkä tulee Mansi, jää toistaiseksi äidin ja Silvan kaveriksi. Haluan hieman pitempään seurata tämä temperamentiltaan mielenkiintoisen tyttösen kehitystä. Kun sopiva sijoituskoti löytyy, yritän luopua siitä vaikka se vaikeaa onkin.

                      

                       

                        
Ryhtyisinkö kanapaimeneksi?

                        

                        

                        
Voisiko kissaa vetää hännästä?

                        

                        
Tänä vuonna kevät on tullut hieman viivytellen. Mutta sateisista päivistä huolimatta vihreys koko ajan lisääntyy.
Käki kukkui ensi kerran 10. 5. ja samana päivänä myös jäät lähtivät Käränkästä.

                         
Kirjosiepolla on kova kiire saada koti kuntoon.

                         

                         
Onnenpiparit ovat päässeet pihalle, kun ei sada. Kuvassa ne ovat vähän yli kolme viikkoa. Nyt kehitys on kiivasta. Suloisista kääryleistä alkaa kuoriutua kamalia riiviöitä.
                          

                           
Toinen musta poika onkin kasvattanut karvansa pitemmäksi. Sen naama on myös leveämpi. Enemmän lapinkoira.

                           

                            

                            
Liinu ei oikein tiedä, miten suhtautua pentuihin. Tekisi mieli vähän kiusata...


                            
Mutta heti jos leikki kääntyy rajuksi, tulee Silva paikalle ja ärähtää. Ulkona Pipari luovuttaa vahtimisen Silvalle ja viettää itse vapaata kevätpellolla.
Silva on tiukka mutta oikeamielinen isomummi ja pennut ovat jo oppineet, että kun Silva nukkuu, sen nenälle ei hypitä.
Seuraavien viikkojen aikana pennut saavat laaja-alaisen sosiaalisen kasvatuksen, miten suhtautua ihmisten lisäksi eri ikäisiin koiriin, kissoihin, kanoihin.
Tyttö ja yksi poikapentu etsivät vielä koteja.

                            
Liinu on jo oppinut, että kanojen seurassa ei kannata hötkyillä, muuten...

                            
Taisto puuttuu asiaan.

                            
Paljon Liinulla on ihmettelemistä ensimmäisessä keväässään.

                            
Mikäs täällä kohisee?

                           

                            

                             
Onneksi äidin kanssa voi riehua ja kohta varmaan koiranpentujenkin.

                             
Kevään kukkaset kaikille maailman äideille ja emoille!

                            

                          
Tasan 20 vuotta syntyi Pilvipolun ensimmäinen pentue paimensukuiselle lapinkoiralleni Irenelle. Irenen kaltaista koiraa ei voi saada kuin kerran elämässään. Irene oli vahva ja oikeamielinen laumanjohtaja, Pilvipolun kukkaiskuningatar.
                          
                          
Pentueesta meille Aatoksen koiraksi jäi Pilvipolun Lilli. Se ja veljensä Aaku ja Junnu olivat kaikki suuria persoonia. Lilli oli lempeä ja luotettava. Pentueen isä oli Peänu Dimma.

                          
Lilli oli erinomainen paimenkoira, joka sai minut innostumaan porokoiran paimennusominaisuuksien karoittamisesta. Lilli toimi apuopettejana monelle aloittelevalle paimenkoiralle.

                          
Irene ja tyttäret, Pilvipolun Taiku ja Lilli. Nämä koirat ovat antaneet vahvan jälkensä paimensukuisiin. Kaikki elivät koko elämänsä terveinä vanhuuteen.

                          
Taiku oli Lauran koira Irenen toisesta pentueesta, jossa isänä oli Risukarhin Sirma.
                         
                         
Nyt Lauralla on Taikun tytär Pilvipolun Syystyyni ja yhteisomistuksessa Raisan kanssa Tyynin poika Pilvipolun Reimari eli Reima.

                         
Seuraavana perheeseemme jäi Lillin poika Pilvipolun Pepe, jonka isä on kuuluisa "Pano-Paavo" eli Huhtun Urtti. Pepe oli lempeä, tassuistaan taitava, kaunisilmeinen uros.

                         


                        
Kello Riina haettiin tanskanmaalta leventämään Pilvipolun ja paimensukuisten kantaa. Se taustalla oli kantakoira Niikku Käsivarresta. Riina oli Veikon koira. Myös Riinan suku on jatkunut vahvana.

                        
Riina tytär Pilvipolun Saaga Beana on Johanneksen perheen koira.

                        
Pilvipolun kennelin ensimmäinen koti Pyytivaaralla vuodet 1992-2005

                        
Kievraduv`va Tsahpi tuli Pilvipolulle yhteistyössä Emmi Mannisen kanssa. Tsahpin avulla heräsi henkiin yksi paimensukuisten  kantakoira, Kilpisjärven Tsahpi.

                         
Lilli ja Tsahpi tekivät omin luvin Kuksapennut  Lillin ollessa 9 vuotias.

                        
Siitä syntyi Pilvipolun Kuksamuori eli Venla, joka on kilpaillut voitokkaasti poropaimennuskisoissa kuten emänsäkin. Venlan omistaa Kuosmasen Paula.
Monet pilvipolkulaiset on palkittu porokisoissa. Muutamat ovat toimineet myös porokoirina ja antaneet merkittävän panoksen porokoirien kasvatukseen pohjoisessa.

                      
Vuonna 1997 Pilvipolulle tuli ensimmäinen närpiäkarvainen porokoira. Kautokeinolainen Cikki, joka oli aito saamelaiskoira niinkuin sen emän omstaja poromies Nils Peder Siri sanoi. Cikin suku on Kautokeinosta sammunut, mutta onneksi se jatkui Pilvipolun kennelissä. Cikki otettiin lapinporokoirarotuun 1998 Hetassa. Cikki on vahvasti periyttänyt hyviä poropaimenen ominaisuuksia. Se itse on erittäin uskollinen, luotettava ja työintoinen porokoira. Pilvipolun Ahku.

                      
Parhaista koirista jää vahva jälki sydämeen. Irenen ja Cikin tassunpainallus ei sydämestäni häviä, päinvastoin jälki vain syvenee.

                      
Cikin ensimmäiseen lapinporokoirapentueeseen syntyi kolme tyttöä, joista Siri kuoli pentuna kyyn puremaan.Silva jäi minun koirakseni. Suvussa on 75 % rotuunotettuja. Isä on Torsti. Loistelias Silva täyttää kohta 13 vuotta. Sen geenit ovat antaneet lapinporokoiriin reipasta, toimeliasta luonnetta. Silva ja sen jälkeläiset ovat menestyneet poropaimennuskisoissa ja useampi toimii hälytyskoirana pelastustehtävissä. Silvasta ja sen suvusta enemmän omissa synttärijuhlissa toukokuun lopussa.

                     
Nyt Pilvipolut risteilevät Kolin vaaroilla, jonne olen muuttanut Silvan ja Pilvipolun Piparin kanssa. Piparilla on tällä hetkellä toiset pennut rekisteröimättömän porokoirasukuisen Onnin kanssa. Minulle tärkein motiivi kasvatukseen on sekä pitkä- että lyhytkarvaisen porokoiran geeniperimän säilyttäminen.
Näiden kahdenkymmen vuoden aikana Pilvipoluilla on syntynyt kaikkiaan 28 paimensukuista pentuetta, 17 lapinporokoirapentuetta ja 6 porokoirasukuista , rekisteröimätöntä pentuetta. pentuja yhteensä 263.

                     
Onnenpiparit ovat nyt kolmeviikkoisia. Ne ovatkin Pilvipolun juhlapentue, jossa mielenkiintoisesti yhtyy monet koirani. Vahvana taustalla on Cikki molemmilla puolilla isoisoäitinä, mutta linjassa on ripaus paimensukuistakin, koska Pepe on pentueen isän Onnin isoisä ja siis myös Lilliä ja Ireneä. Myös Taikun sukua Taikun isän Risukarhin Sirman kautta, joka on Piparin isänemänisä. Loput suvusta on Aila Korhosen porokoiratutkimuksen koirista polveutuvaa kasvatuslinjaa. Mielenkiintoista, mitä näistä kasvaa!



Pilvipoluilla kanssani ovat kulkeneet unohtumattomat koirat. Polun varrelta olen löytänyt paljon ystäviä ja iloa elämääni. Lopuksi pieni kuvakavalkadi vanhoista arkistoista.
                     
Irene Kuhmon soilla

                     
Taiku ja Irene

                     
Lilli ja Tsahpi

                     
Pepe
    
                     
Itälän kämppä Kuhmon Saunajärvellä oli minun ja koiriemme kesäparatiisi neljän kesän ajan.

                     

                     

                    

                      
                     
  Hyvää ja onnellista kesää kaikille pilvipolkulaisille ja heidän ystävilleen!                 



                     

                      

Liinu tapasi kanat ja Taiston ensi kerran
                         

                         

                         

                         

Tuota noin...näiden kanssa taitaa parasta olla kaveri
                        
Silva näyttää mallia ja varmistaa kanojen turvallisuuden.                                                

Emon kanssa hippasilla

                           

                        

                        

                        

                        
Vauhdikasta vappua!
                        

Piparin ja Onnin pennut pääsivät eka kerran ulos, kun pihalla oli kuivempaa. Kuvissa ikää kaksi ja puoli viikkoa.

                         

                         

Musta poika

                         
Toinen musta poika

                         
Pikku poika

                         
Raitatassupoika

                         
Silva ja Pipari hoitavat

                         
Pikku tyttö toivottaa iloista vappua!
Pikkuhiljaa pitäs keksiä nimiä Onnenpipareille. Alkuun tulee Onnekas mutta entäs jatko?
Yksi poika etsii peruutuksen takia kotia ja tyttö sijoituskotia...kait.
                    

                         
26.4. aamulla varhain usvaverho Käränkällä
                         

                         

                         

                        

                         
Joutsenpari etsi sulapaikkoja Käränkänlammelta.

                         

Naapurit toivat minulle kolme linnunpönttöä. Siniatiainen tarkisti heti uuden kodin. Minä ja linnut kiitämme Virpiä ja Veijoa!

                        

                         
Näsiä nupuillaan 28. 4.
                         
                         
Krookukset kukkivat vapuksi.