Pennut ovat nyt viisi viikkoa ja pääsivät eka kertaa ulos sunnuntaina.

Maailmassa on niin paljon kummastelemista ja vauhtia riittää uusiin asioihin tutustumisessa. Imuri on vähän pelottava ja sen avulla sain kissanpennut hetkeksi aloilleen. Vasemmalta Liinuska, Miinuska, Liinus ja Miinus.

Pipari ei ole pelottava vaan kiinnostava.

Liinus

Miinus

Liinuska ja Miinuska. Vihdoin erotan tytöt toisistaan. Miinuskalla on hieman enemmän valkeaa rinnassa.

Varhain tiistaiaamuna katselin netistä viikon säätietoja Kolilla. Koko viikoksi luvattiin pientä pakkasta ja pilvistä. Minulle tuli ikävä aurinkoa. Lähetin jonnekin Kolin vaaroille pienen pyynnön auringonpilkahduksesta. Lohdutukeksi selailin vanhoja kilmatelevia pakkaskuvia. Kahdeksan maissa kävin sytyttämässä kanalaan valot. Huomasin taivaalla tähtiä.  Pakksin kamerarepun ja otin koirat mukaani.

Aamu alkoi valjeta. Käränkävaaran puut kumarsivat lumikormassaan.

Polku oli hävinnyt lumen alle, mutta taitavat porokoirani hakivat minulle polunpohjan. Kohta kolmetoistavuotias Silva kulki reippaasti edelläni koko matkan. Pipari jaksoi tarkistaa kaikki jäniksen jäljetkin.  Ylärinteissä lunta oli kerääntynyt paikoin jo reilusti yli puoli metriä. Myrsky oli kaatanut ison kuusen polulle.

Matkanteko oli melkoista rämpimistä. Välillä hengähdin ja ihailin nousevan auringon iloittelua talvisessa metsässä.

                       4

Puolentoista kilometrin matkaan kului tunti. Saavuin Käränkän näköalapaikalle.

Siellähän se vilkkuvi koti kultainen.

Aurinko oli järjestänyt minulle yllätyksen.

Saisiko olla haloa, vähän lisävaloa talven harmauteen!

Pikkuhiljaa Pieliseltä nouseva pakkasusva peitti haloilmiön. Tällä valohoidolla jaksan pitkälle kevääseen!

Loppiaisena tuli neljä viikkoa täyteen.

Me soinnutaan hyvin emännän vaatekasaan.

Pipari on meidän kaveri.

Liinus etsii vielä omaa kotia.

Samoin toinen tytöistä. Emäntäkään ei tiedä kumpi on kumpi.  Liinuska vai Miinuska?

Pentuset, otetaanpas nyt kolmeviikkoiskuvat. Nyt kauniisti riviin!

Menepäs Liinus omalle paikallesi ja ole hetki aloillasi.

Näinkö?

Äitiii, pojat kiusaa!

Kielikellot, eikä kiusata.

Lapsukaiset, rauhoitutaanpa ja nukutaan.

Miinuska miettii, tuleeko siitä yhtä kaunis kuin isosikosta Käränkän Almasta.

Alma asuu Pihamäen perhekodissa ja on kaikkien lasten lemmikki.

Minusta on mukava tehdä joulukortteja valokuvistani. Niinpä tein täksikin jouluksi useita. Mutta sitten aikataulut meni mönkään enkä kerinnytkään ajoissa Joensuuhun teettämään kuvia. Julkaisen korttini nyt täällä blogissani ja kiitän samalla  saamstani korteista ja muista hyvän joulun toivotuksista.

Jokainen ystävä ja blogini lukija voi valita täältä omansa.

Hilla-emo hoitaa pentujaan antaumuksella. Se poistuu pesästä vain syömään ja tarpeilleen. Kerran päivässä se malttaa käydä ulkona mutta haluaa jo kymmenen minuutin jälkeen sisään pentujen luo.

Käpy-iskä ei osalistu pentujen hoitoon. Mutta Hilla antaa sen sentään vilkaista lapsiaan. Yleensä Käpy pysyttelee tuvassa. Hillan pentukori on makuuhuoneessa.

Hilla suhtautuu luottavaisesti ihmisiin ja tonttuihin.

Petrus-tonttu osasi käsitellä pentuja hellästi.

Hilla päätti koristella pesän jouluksi. Vähän katajantuoksua ja havuja.

Hei mikäs tuolla pilkistää?

Pennuille joulutonttu

Miinus, Liinuska ja Miinuska

Liinus uinuu.