Juhannussunnuntaina läksin ystäväni Piken kanssa Lappiin Kolariin astutusreissulle. Kiersin Ylläksen Ryövärinpolun ja käväisin Aakenustuntureilla. Ylläksen tunturilaaksoista löytyi satumainen maailma lehtoineen ja puroineen.
Lapissa kaikki kukkii samaan aikaan niin rentukka kuin kullerokin. Eväitä söimme kuukkelin seurassa.
Astutus onnistui hyvin. Kevättalvella olin tavannut karismaattisen porokoira Pietun. Nyt toivottavasti saan jälkeläisiä tältä yksitoistavuotiaalta Samin porotilan työkoiralta ja omalta kasvatiltani Somakontiolta eli Ahkulta.
Kotiuduin keskiviikkona. Torstaina vuokrasin Kontioniemen asuntoni syksystä ensi kevääseen. Vähän jätin pelivaraa eli otin alivuokralaisen. Voin itsekin siis käyttää asuntoa. Tarkoitus on kuitenkin asua ensi talvi Kolilla.
Aamukahvilla
Syreenien ja karjalanruusujen kukkiessa pihassani päätös tuntuu helpolta. Minkälaista on, kun marraskuu vetää vilunharmaan peiton kaiken ylle?
Minun juhannuskokkoni roihusi jo reilu viikko sitten, kun pääsin kuvaamaan kaskenpolttoa Kolin kansallispuistossa.
Sade rummuttaa peltikattoa, tuuliviiri kääntyilee naristen idän ja etelän välillä. Omenapuista ja pihlajista huuhtoutuvat viimeiset valkeat röyhelöt, syreeni hehkuu vahvaa violettia.
Voikukat ovat sulkeneet pienet aurinkonsa, mutta nokkoset ja vesiheinä rehottavat. Ehkä leikkaan nurmikon ja kitken kukkapenkit huomenna.
Tänään on mitä sopivin piirakanpaistopäivä. Leivinuunissa humisee halot, ohrapuuro porisee hellalla.
Koirat makoilevat tyytyväisenä tuvan lattialla ja piereskelevät. Saivat eilen hevosenluita.
Niin se on, että täällä maalla maistaa, haistaa ja näkee kaiken väkevämmin.
Kirjoitin näyttelyn avajaisten jälkeen, että olen lomalla. Nyt on kuitenkin vasta ensimmäinen varsinainen vapaapäivä ilman sen kummempaa ohjelmaa. Kyytöt ovat työllistäneet minut pari viikkoa. Ensin etsin Silva-koirani ja Metsähallitusen työtekijöiden kanssa Ollilasta kadonneita kyyttöjä. Toisen Silva löysikin ja palautimme sen parin päivän karkureissun jälkeen aitaan. Oona-vasikka saatiin monien vaiheiden jälkeen kiinni vasta eilen. Oonasta tuli julkkis ja minusta lopullisesti Käränkän noita. Olihan näyttelyni nimi enteellisesti: Kyytöt karkaavat Kolille.
Minä innostuin selvittämään, onko Suomessa karanneita nautoja etsiviä koiria. Se poiki sitten lehtijutun ja paljon mielenkiintoisia kontakteja.
Välissä osallistuin lehmäleirille Ilomantsissa. Se olikin varsinainen herkkuleiri. Valmistimme kyytönmaidosta juustoja. Koskaan en ole syönyt niin maukasta leipäjuustoa. Maistelin myös kyytön lihaa. Paisti oli taivaallista eikä kasvisyöjä minussa yhtään kapinoinut. No, kahden päivän lihan syönnin jälkeen reuma muistutti itsestään. Mutta särystä huolimatta kannatti makuelämys kokea. Vierailimme neljällä maatilalla. Ilomantsissa talot on rakennettu vaarojen laelle. Maisemat ovat vielä avarat ja toivottavasti sellaisina säilyvätkin.
Vietän juhannuksen poikieni kanssa perinteisesti nauttien saunasta, uimisesta, koivuista ja suvesta sydämessäni. Saa sataa tai paistaa, asenne ratkaisee tässäkin asiassa. Kesäpäiväntasausta juhlin Lapissa.
Samana päivänä, kun kyyttökuvani valtasivat Luontokeskus Ukon yläkerran, kaavilaiset vuosikkaat kyyttövasikat laukkasivat Ollilan laitumille.
Kun vuosi sitten kuvasin kyyttöjen laitumelle laskua, enpä olisi osannut kuvitella, mihin se johtaa. Kyyttöjen matkassa minusta on tullut puoliksi kolilainen. Päätös kyyttönäyttelyn pitämisestä pakotti suhtautumaan valokuvaukseen ammattimaisemmin. Niinpä olen talven opiskellut vakavasti kuvankäsittelyä. Näyttelyn valmistelussa minulla on ollut kuvataiteen ammattilaisia neuvomassa. Olen oppinut paljon Matti Reiviltä ja tyttäreltäni Laura Liljalta.
Avajaispäivä oli tämän viikon viimeinen aurinkoinen. Samanlainen kesäisen lämmin ja sydämellinen tunnelma vallitsi tilaisuudessa.
Avajaisten jälkeen ystävät tulivat jatkoille Kortelahteen. Kaipa minä olin eläytynyt niin täysillä ja antanut kaikkeni, että voimani alkoivat hiipua. Seuraavan päivän tärisin kylmästä ja toinen jalkani oli krampissa. Tänään se onneksi oli jo kunnossa, kun jouduin Silvan kanssa tosi hommiin eli etsimään kyyttöjä. Toivottavasti näyttelyni nimi ei ollut enne. Ollilan kyytöt karkasivat aamulla Kolille.
Minä olen nyt oikeasti lomalla. Olen antanut itselleni luvan tehdä sitä mitä huvittaa. Paimentaa sitten vaikka kyyttöjä.
Sunnuntaina astelin hiljalleen tutun kivikasan ääreen kameroineni. Viime keväänä kuvasin kyitä samalla niityllä Kolin kansallispuistossa. Kivien lomassa loikoili ja kiemurteli mustan kiiltäviä ja ruskeita sahalaitaisia nauttien auringon lämmöstä.Kahden metrin päästä sain 200milliselläni mukavasti kuvia eivätkä käärmeet häiriintyneet.
Kotona katselin kuvia tarkemmin ja tajusin, että olin kuvannut kyiden parittelua. En kerro, missä näin käärmeet. On ihmisiä, jotka haluavat tappaa kyitä, koska ne saattavat tulla heidän kotipihoilleen. Sääli, miten paljon ihminen menettääkään itsekkäässä vihassaan.
Viha, katkeruus ja kateus ovat ihmisen elämän kyynmyrkky. Usein vain käy niin, että myrkky, joka on tarkoitettu toisen niskaan, valuukin omaan sydämeen. Voin kertoa kaikille blogiani lukeneille naapurikiusa-asiassa myötäeläneille, että myrkky ei minuun tehonnut. Olemme päässeet asiassa kompromissiin. Painan surun Kontioniemen kotini ilmapiirin pilaantumisesta taustalle ja toivon, että aika parantaa. Nautin kesästä Kortelahdessa. Katsotaan sitten syksyllä, palaanko vai jäänkö.
Hyvään uskovia pidetään vähän tyhminä, ilkeitä ihmisiä älykkäinä. Mutta vaikka olen ruskeasilmäinen, sinisilmäisyys sopii minun elämänasenteekseni.En suostu tuhlaamaan näitä elämäni aurinkoisia päiviä murehtimiseen.
Kolilla olen tutustunut moneen hyvään ihmiseen.
Täällä kaikki on aitoa: tervatut veneet ja osaavat ihmiset.
Uudelta laiturilta on hyvä pulahtaa lampeen. Tervetuloa Kortelahden kesään! Minun paratiisissani on tilaa niin kyille kuin kärpäsillekin.
Kevät vyöryy voimalla. Onneksi ilmat ovat olleet viileitä, muuten se olisi hujahtanut huomaamatta ohi työn touhussa. Kun tulin Kuopiosta, Kortelahden harmaanvihreä maisema oli muuttunut vienonvihreäksi. Vanhat koivutkin ovat pukeutuneet kevään juhlaleninkiin. Maanantaina avasin uimakauden. Reumasäryt ovat huuhtoutuneet Käränkän kirkkaaankylmään veteen.
Täällä Kolin taikapiirissä löytyy taitajia aina tarpeen mukaan. Sain idean kehystää kyyttökuvat navetanikkunoilla. Vuokraisäntäni Tuomo taikoi minulle niitä Kolin kylän vanhoista navetoista. Ja nyt renki Matti kuvataiteilijan ammattitaidolla loihtii niistä akkunoita kyyttökuvilleni.
Pihalla kukkii orvokkieni seurana näsiä, sinivuokko ja valkovuokko.
Olen elänyt suurten ikäluokkien lapsuuden, radikaalin nuoruuden, ollut suurperheen äiti, maatalon emäntä, opettaja ja yrittäjä. Jäin opettajan työstä eläkkeelle elokuussa -08. Asun sinkkuna Kontioniemessä kerrostalossa maalla järven rannalla koirieni kanssa. Koli-bakteerin puraistua vuokrasin Kortelahden pientilan Loma-Kolilta Käränkävaaran juurelta lammen rannalta. Valokuvaan ja kirjoitan lehtiin, erikoisalaani ovat maatiaiset. En ole lakannut haaveilemasta.
