Maisema Ryläykseltä Kolille

Neljälläkymmenellä miljoonalla eurolla Akan navalle välkettä, säihkettä ja helinää niin että sen koreus korkeelle ja kauas kajastaa. Ei tarvitse nykysuomalaisen pelätä enää hiljaisuutta, pimeää ja rauhaa kansallispuistossakaan.

                                Akalla toukokuun yössä 2009

                                Räsävaaran näkötornista lokakuussa 2009

                                 joulun rauhaa lucianpäivänä 2009

                                 tammikuussa 2009

                                 tammikuussa 2010

                                 Kolin Tuomolle tämä maisema oli sydämen asia, huhtikuussa 2009

Lisää aiheesta edellisessä blogikirjoituksessani.

                                Auringonnousu Akalla tammikuussa 2010

Vuoden 2009 Metsähallituksen kävijätutkimus vahvisti, että kansallispuistoon tullaan sen ainutlaatuisen luonnon takia. Laskenta kertoi, että suurin osa vierailijoista käy vain Ukolla ja lähihuipuilla. Kansallismaisemamme on niin merkittävä, että se yksistään houkuttelee paikalla vuosittain 125 000 kävijää. Matkailunkin kannalta on  hyvin tärkeää, että maisemaa Ukolta, Akalta ja Pahalta suojellaan. 

 Näkymä Pahalta Sutkan-, Käränkän- ja Rintastenvaaralle

Kolin maisemaa uhkaa lyhytnäköinen hyötyajattelu. Pohjoiseen päin avautuvaan näkymään suunnitellaan Käränkänlammen ja -vaaran väliin mittavaa lomarakennuskorttelia. Sen katot ja valot loistaisivat Ukolle ja Pahalle.

            Paimenvaara saatiin pelastettua 20 vuotta sitten  kansanliikkeellä

Nyt sen viereen Kolin rinteeseen suunnitellaan suurta matkailukeskusta. Molemmat kuvat Akalta huhtikuussa 2009.

Arkkitehtikilpailun voittanut suunnitelma Louhi  suunnittelijoiden kuvaamana

www.jteppo.fi/koli_materiaali_k/louhi3.jpg

Louhi tulisi rinteeseen mahtavana kuin Pohjan Akka konsanaan. Miten kävisi Kolin Akan?

www.jteppo.fi/koli_materiaali_k/louhi2.jpg

Länteen päin Kolin rinteille  Ylä-Kolintien varteen Purnulammen rantaan suunniteltu Napa-Kolin matkailukeskus hallitsisi näkymää tieltä ja Akalta katsottuna ratkaisevasti. Hyvin suuri uhka luonnonmaisemille on lisääntyvä valosaaste. Suuret rakennuskompleksit valoineen muuttavat perinteisen maalaismaiseman täysin erilaiseksi. Lieksan kaupunki järjesti arkkitehtikilpailun Napa-Kolista ennen kuin alueella oli edes lainvoimaista kaavaa. Kuvastaako tämä sitä, miten kaupunki hoitaa Kolin asioita ja miten se ottaa kyläläisten mielipiteen huomioon?

Lasketteluporukka muodostaa oman erityisryhmänsä ja heillä on omat toiveensa. Mutta Kolin kansallispuistoa ei pidä lähteä kehittämään heidän tarpeidensa mukaan. Silloin on hukattu kansallispuiston perusidea ja unohdettu aiemmat päätökset.

Koli on paljon muutakin kuin Ukko, Akka ja Paha. Ihmiset pitäisi houkutella retkeilypoluille Mäkrälle, Herajärven kierrokselle, Tarhapuron putouksille, niityille Mustanaholle, Ikolanaholle , Purolanaholle ja Mäkränaholle, perinnepihoille Ollillaan, Mattilaan, Turulaan, Soikkeliin , Ylä- Murhiin, Seppälään ja Lakkalaan. Metsähallitus on viime vuosina laajentanut varausmökkijärjestelmää ja muita palveluja puistossa. Seppälässä voi kokeilla korvausta vastaan lammaspaimenen elämää. Herajärven kierrosta pidennetään ja parannetaan. Nämä ovat oikeansuuntaista kehittämistä.

                               Ryynäsen talo kylällä

 Kävijät ihastelevat Kolilla käydessään kansallispuiston maisemien lisäksi idyllistä maalaiskylää. Lisääntyvät matkailijamäärät tuovat rakentamispaineita kylälle. Kansallispuiston välittömässä läheisyydessä tarvittaisiin leirintä ja caravan-alue. Tarvitaan myös retkeilymaja- ja hotellimajoitusta lisää. Nyt on viime hetket miettiä, miten rakennetaan. Halutaanko toistaa Saariselän, Ylläksen ja muiden turistirysien virheet. Jos Ylä-Kolin tien varteen rakennetaan Napa-Kolin arkkitehtikilpailun mukainen valtava lomakompleksi maalaiskylän kodikas ilme ja imago ovat mennyttä.

                                 Kulmakivi

Nykyinen Kolin kylän keskusta on onnistunut uudisrakennuksineen. Siitä kylä voisi luontevasti laajeta eri suuntiin. Tien varteen ja pikku kortteleihin rakennettaisiin vuokrattavia loma-asuntoja mummonmökkityyliin, retkeilymaja voisi saada innoituksensa Ryynäsen talosta, opastuskeskus, leirintäalue, tanssilava, kaikki suunniteltaisiin ja rakennettaisiin niin, että perinne ja luonto otettaisiin huomioon.

                                Kyläkauppa, onnistunutta uudisrakentamista

Kaunis hirsinen, punamultakylä laajenisi luonnollisesti tarpeiden mukaan. Jo suunnitteluvaiheessa huomioitaisiin ympäristö. Paikoitusalueet sijaitsisivat kylän läheisyydessä. Näin kylän yrittäjät saisivat luontevasti Kolin kävijät asiakkaikseen. Kuljetus huipulle järjestettäisiin pikkubusseilla, jotka käyttäisivät joko bioenergiaa tai sähköä. Nykyajan rakentamisessa tulee kiinnittää ensisijaisesti huomiota ekologisuuteen, koska silloin satsataan tulevaisuuteen. Luontomatkailussa siitä on tulossa tärkeä valintakriteeri.

Yhteiskuljetuksen lisäksi matkailijoille tarjottaisiin houkutteleva vaihtoehto vaeltaa perinnepihojen kautta huipulle. Retki olisi kuin matka mummolaan. Mattilassa voisi nauttia herraskaisissa tunnelmissa kahvia posliinikupeista hannatädin pikkuleipien kera. Pihapiirissä laiduntaisivat lampaat.

  Ollilassa kyytöt järjestäisivät taatusti omaa ohjelmaa,

Turulassa mökin mummo paimentaisi lampaitaan, kanojaan ja vuohiaan.

Mummo esittelisi, mitä kaikkea villasta voi tehdä neulomalla, kutomalla ja huovuttamalla ja kertoisi tarinoitaan. Pihassa saattaisi porista  villalankojen värjäyspata. Ukki veistelisi tuohuksia ja neuvoisi miten nuotio sytytetään. Tarjolla voisi olla nokipannukahvia ja lapsille mansikkamehua.

Kesäkuussa polkua Turulasta Vaaralaan reunustavat karjalanruusut.

Vaaralassa voisi ihastella mahtavaa koivukujaa ja kaunista niittyä latoineen. Siellä nuotiopaikalla pysähdyttäisiin nautiskelemaan eväistä.. Polku jatkuu Ipatin sivuitse kaunista koivikkorinnettä ylös Ukolle.

Toivotaan, että ikiaikojen Mustarintanen, mahtava Koli säilyy hiljaisuuden kehtona, josta me kaikki voimme ammentaa luovuutta ja voimaa.

P.S. Napa-Kolia markkinoidaan nyt netissä Kolin kansallispuiston toiminta- ja vapaa-ajankeskuksena. Tämäkö on Metsähallituksen isännöimien kansallispuistojen tulevaisuus? Kaupallinen hotelli-, lomaosake-, kylpyläbisnes pyrkii kansllispuiston imagolla hivuttautumaan puistojen kupeeseen ja kohta hotelleja rakennetaan puistoihin. Pallas ja Koli ovat enakkotapauksia ja nyt todella vaarassa.

Hyvästi hiljaisuus ja hidas elämä.  Tämäkö Kolin tulevaisuus  http://www.napakoli.fi/ ?

Rati, riti rallaa, tässä tulee taas annos Hillaa.

                              Hilla, suuri koirakuiskaaja

Minä olen ylpeä ja onnellinen tästä sopuisasta, humoristisesta kolmikostani. Kun katsotte kuvia ja ilmeitä, näette ettei  silmissä aggressiota eikä hampaita eikä kynsiä näkyvillä. Kertaakaan eivät koirat ole satuttaneet Hillaa eikä Hilla koiria. Silva ja Pipari suhtautuvat Hillaan suojelevasti. Ulkona Hilla seuraa aina koiria ja minua, koska se tietää. että tähän porukkaan voi luottaa. 

Köyhien mökkien harmaata, talven roosaa ja sinistä

Lueskelin vanhoja kirjoituksiani parilta viime vuodelta. Huomasin, että olin nimennyt ja elänyt vuodet värien mukaan. Vuosi 2008 oli lupauksen vihreä. Silloin kaikki uusi oli idullaan ja rakastuin Koliin. Viime vuosi oli oranssi. Siihen mahtui paljon kipinöitä ja palavaa intohimoa. Löysin Kortelahden punaisen tuvan, muutin Kolille, ensimmäinen valokuvanäyttelyni ja perään toinen ja kolmas, hyvin onnellinen kesä ja alkusyksy, uusia ystäviä ja ihastumisia. Marraskuussa oranssin hehku hiiltyi surunharmaaksi. Kaikkien menetysten ja pettymysten keskellä onnellisen kesän ja kevään muistot pitivät kuitenkin tuhkan lämpimänä.

Tulevaan vuoteen lähden nöyrempänä, mieli ja aistit avoimina ja valppaina. Pimeän syksyn jälkeen olen suorastaan imenyt kaikki valonhäivähdykset. Olen kuin valoherkkä objektiivini, edes hippu valoa, kuunläikähdys tai tulen kajo, niin saan kuvan aikaiseksi ja rauhoitun.

Ne muutamat syystalven päivät, jolloin aurinko näyttäytyi ja kuurasi maiseman, olivat hurmaa. Talven valon myötä löysin uudet värit, pastellit. Olen aina pitänyt vahvoista väreistä, mutta nyt lumoudun roosasta ja vaaleansinisestä. Siksi tämä vuosi onkin yllättäen pastelli. Olen ryhtynyt jo toteuttamaan sitä. Neulon itselleni villaliiviä, jossa on kaunista vanhaa roosaa. Helmikuussa minusta tulee isoäiti, ehkäpä siksikin vaaleat siniset ja punaiset viehättävät.

En nyt kuitenkaan aio heittäytyä vaaleanpunaiseksi hörhömummeliksi. Mutta ehkä pastellit tuovt elämääni jotain uutta ja yllättävää.

Tammikuun ensimmäisenä maananataina laitoin eräsukset jalkaani ja läksin hiihtämään  Käränkänlammelle heti, kun auringonvalo alkoi kajastaa. Kuvasin panoraaman keskeltä lampea, mutta esitän sen nyt tässä yksittäisinä kuvina etelästä pohjoiseen. 

                      Sutkanvaara

                      Käränkän eteläpää

                     Käränkä

                    Käränkä, oikealla uudet huvilatontit, joihin nousee 12 huvilaa

                   Kortelahti Käränkän ja Rintasten kainalossa

                   Rintastenvaara. Rinteillä lumetuskone.

Minä hiihdän hankia hiljallee. Koti tuolla se vilkkuvi kultainen. Aamuaurinko paistaa kammarin ikkunaan.

Tammikuun pastellipakkasaamut jatkuvat. Lunta on vain kolmisenkymmentä senttiä ja olen tallannut polun Käränkälle. Sinne kiiruhdan aamuisin auringonnousunaikaan kuvaamaan. Kevät lähestyy vauhdilla, koska aina vain pitää lähteä aikaisemmin.

                   Kolin jäätie Lieksaan avattiin 19. tammikuuta.

Tänä syksynä olen tehnyt ainakin yhden järkevän teon.Hankin kissanpennun syyskuussa. Aivan kuin olisin tiennyt, että en ehkä selviäisi syksyn pimeistä päivistä ilman pikku aurinkoa, Hilla Ilonaa.