Samana päivänä, kun kyyttökuvani valtasivat Luontokeskus Ukon yläkerran, kaavilaiset vuosikkaat kyyttövasikat laukkasivat Ollilan laitumille.

 

 

Kun vuosi sitten kuvasin kyyttöjen laitumelle laskua, enpä olisi osannut kuvitella, mihin se johtaa. Kyyttöjen matkassa minusta on tullut puoliksi kolilainen. Päätös kyyttönäyttelyn pitämisestä pakotti suhtautumaan valokuvaukseen ammattimaisemmin. Niinpä olen talven opiskellut vakavasti kuvankäsittelyä. Näyttelyn valmistelussa minulla on ollut kuvataiteen ammattilaisia neuvomassa. Olen oppinut paljon Matti Reiviltä ja tyttäreltäni Laura Liljalta.

Avajaispäivä oli tämän viikon viimeinen aurinkoinen. Samanlainen kesäisen lämmin ja sydämellinen tunnelma vallitsi tilaisuudessa.

 

 

Mukana oli lasten ja äitini lisäksi ystäviä ympäri Suomea ja uusia tuttavia Kolilta. Iiris Brocke ja Ulla Karvinen nostivat tunnelman Ukon huippuakin korkeammalle kauniilla musiikillaan. Kuvia näyttelyn avajaisista http://picasaweb.google.fi/kirsti.hassinen/KyytotKarkaavatKolilleNayttelynAvajaiset#

 

Avajaisten jälkeen ystävät tulivat jatkoille Kortelahteen. Kaipa minä olin eläytynyt niin täysillä ja antanut kaikkeni, että voimani alkoivat hiipua. Seuraavan päivän tärisin kylmästä ja toinen jalkani oli krampissa. Tänään se onneksi oli jo kunnossa, kun jouduin Silvan kanssa tosi hommiin eli etsimään kyyttöjä. Toivottavasti näyttelyni nimi ei ollut enne. Ollilan kyytöt karkasivat aamulla Kolille.

Minä olen nyt oikeasti lomalla. Olen antanut itselleni luvan tehdä sitä mitä huvittaa. Paimentaa sitten vaikka kyyttöjä.